| Keski-Uusimaa 23.3.2015 |

Sanotaan suoraan ja selkokielellä.

Mikä on se maa, jossa talousrikoksista ja korruptiosta vankilaan tuomittu mies astelee vapauteen, ylvästelee nautiskelleensa Jumalan paratiisissa ja jatkaa kaveeraustaan lahjomiensa poliitikkojen kanssa, ”ei tunnu missään” – meiningillä? Oikein. Se on hyvinvointivaltio Suomi.

Mehän olemme ylpeitä tästä valtiostamme, joka empatiseeraa ja hyssyttelee kaikkia syrjityiksi leimattuja: vankien ja rikollisten ohella maahanmuuttajia, kreikkalaisia, juoppoja, luusereita, naisia, paperittomia, lapsia, laiskoja ja vanhuksia. Ellei omasta takaa löydy riittävästi hoitelun kohteita, niin houkutellaan ulkomailta lisää. Siis kuka hyysää, millä oikeudella ja kenen rahoilla?
Olette varmaan kuulleet sanan ”vastuu”. Sitä sanaa käyttävät mahtipontisesti luottamustehtävissä huseeraavat poliitikot ja virkatehtävissä puuhastelevat virkahenkilöt. He käyttävät sanaa virheellisesti, koska todellisuudessa sana viittaa valtaan. Heistä jokaisella – Tasavallan Presidentistä alimman palkkaluokan virastoapulaiseen – on oma toimenkuvansa, ”rootelinsa”. Sen piirissä heille on suotu valitsijoilta saatu tai laissa säädetty valta. Tätä valtaa he kutsuvat vastuuksi, koska vastuu kuulostaa siveämmältä kuin valta.
Valta on oikeutus, mutta vastuu on velvollisuus. Sotilas vastaa toimistaan hengellään, murhaaja vapaudellaan ja yrittäjä omaisuudellaan. Se on oikeata vastuuta.
Mutta mistä ja kuka vastaa esimerkiksi kaikista niistä turhista miljoonista, joita viimeisen neljän vuoden aikana on tuhlattu papereiden pyöritykseen, esimerkiksi meille tutuksi tulleen sote-uudistuksen näpräilyssä? Kaivaako ministeri Susanna Huovinen poltetut rahat käsilaukustaan tai auttavatko häntä sukulaiset tuossa vastuun kantamisessa? Niinhän yksityiselle yrittäjälle monesti käy.
Sirkus Arkadia järjesti jäähyväisnäytöksensä lauantaina, 14. maaliskuuta, ja saimme havaintoesityksen julkisen vastuun luonteesta. Kysymys on vallan jaosta ja vastuun välttelystä. Todelliset vastuun kantajat, veroilla kyykytetyt kansalaiset, ovat shakkipelin moukkia, eivät pelaajia.
Jokainen yhteiskunta näyttää ajautuvan samaan vallan rappiotilaan. Diktatuurissa vallankumouksen sankari muuttuu ajan mittaan tyranniksi. Hyvinvointivaltiossa eettiset ihanteet mätänevät julkisen vallan päsmäilyksi. Sitä on vaikea huomata, koska se tapahtuu hiljalleen. Asiaan kannattaisi edes vaaleissa hieman puuttua.