| Keski-Uusimaa 5.3.2015 |
Suomessa on viime vuosina kauhisteltu kolmea erilaista rikosta. Yksi on aviomiehen selvittämätön murha puukottamalla, toinen poliisijohtajan sotkeutuminen huumekauppaan ja kolmas 8-vuotiaan pikkutytön kuolemaan johtaneet tapahtumat.
Erilaisuudestaan huolimatta näissä kolmessa prosessissa on yhteinen piirre, joka jää askarruttamaan. Julkisuudessa esitetyn todistusaineiston mukaan sekä Auerin että Aarnion tapauksissa vahva todistusaineisto viittaa syylliseen, mutta epäilty ei tunnusta ja ehdottoman varman näytön puutteessa tuomiokin jää puutteelliseksi, ehkä täysin vääräksikin. Oletan, että syytettyjen asianajajat ovat molemmissa tapauksissa korostaneet päämiehilleen tuomioistuimen riippuvuutta vahvasta näytöstä ja syytetyn oikeutta valehteluun. Perussääntöhän on, että oikeusmurha halutaan välttää sadan prosentin aukottomalla varmuudella. Tässä pilkunviilailussa on kuitenkin se vaara, että valehtelemisen oikeus, tunnustuksen puuttuminen ja näytön pienikin epävarmuus kumoaa logiikan ja terveen järjen käytön.
Niinpä julkisuus, yleinen mielipide ja kansalaisten moraali alkavat sopeutua tuollaiseen käytäntöön. Herkästi ajaudutaan siihen, että totuuden tunnustamista ja vastuun kantamista omista tekemisistä aletaan pitää – ei suoraselkäisenä ja kunniakkaana vaan yksioikoisesti tyhmänä. Tähän asenteeseen lienee alistuttava, kun kysymys on rikoksen ammattilaisista. Mutta tämän ei soisi leviävän koko kansan meiningiksi.
Nyt tulemme Eerika-tytön murhaan ja välillisesti siitä seuranneeseen oikeudenkäyntiin. Syytettyinä on yksitoista sosiaali- ja terveysalan virkahenkilöä. Näitä ihmisiä ei voida pitää taparikollisina vaan taviksina. Silti kukaan ei tunnusta syyllisyyttään. Kovin epäuskottavia ja merkillisiä selityksiä on saatu kuulla. Tämä välttely on yhtä hälyttävää kuin havaittu välinpitämättömyys ja ilmeinen vastuun väistely itse asiassa. Olisi lohdullista, jos edes osa heistä myöntäisi pystyssä päin virheensä, katuisi käyttäytymistään ja tuntisi tuskaa tapahtuneesta. Ei vastuun pakoilu ole fiksuutta vaan luikuriutta. Onko laissamme luikurin mentävä aukko?
