Epädemokratian voitto?

Tulevista kuntavaaleista uhkaa Tuusulassa tulla epädemokratian voitto. Siitä saatiin jo viime vaaleissa esimakua.

Silloin oli sovittu pormestarista ja hänen apupojistaan etukäteen, vaaleista piittaamatta. Kokoomus teki ehdokaslistoja jätettäessä likaisen tempun: Sanna Kervinen ja Lauri Untamo kieroiltiin pois ehdokaslistalta, kun haluttiin varmistella etukäteen sovittua vallanjakoa. Äänestäjille ei paljastettu sovittuja pormestariehdokkaita. Vaalien jälkeen edettiin ryhmäkurien ja liittoutumien tietä, jolloin todellinen valtuuston enemmistö ei paljastu.

Kehotan tulevissa vaaleissa hylkäämään saman uusimisen. Ryhmäkuri on demokratian myrkky.

Ensinnäkin: valtuutettu Kaikkonen on ehdottanut pormestarimallista luopumista. Kannatan. Uuden valtuuston tulee ilman ryhmäkuria päättää heti kokoontuessaan, jatketaanko hieman huvittavaa pormestarimallia vai palataanko vanhaan malliin.

Toiseksi: siltä varalta, että pormestarimalliin päädytään, on äänestäjille etukäteen ilmoitettava jokaisen ryhmän ehdokas. Jokaisen ilmoitetun ehdokkaan on ennen vaaleja otettava kantaa kaikkiin äänestäjien esittämiin, tärkeimpiin kysymyksiin. Pormestarin asema on niin keskeinen, että selviä vaalilupauksia on annettava asioista ja niitä pitää noudattaa. Muuten vaalit ovat ajanhukkaa.

Kolmanneksi: pormestarin valinnan on tapahduttava salaisella lippuäänestyksellä, jolloin henkilöiden vaalilupaukset ovat ratkaisevia, eikä ryhmäkuri, joka ei ole oikeaa demokratiaa. Ryhmäkuri ei varmista todellisen enemmistön voittoa.

Näiden vaalien merkittävin aatteellinen kysymys on kaavoitus. Se luo kunnalle luonteen ja pitkän tähtäyksen tulevaisuuden. Kysymys on kahdesta toisilleen vastakkaisesta näkemyksestä. Ensimmäisen näkemyksen mukaan kunta on asukkaiden kotipaikka ja usein lapsillekin koko elämän ajaksi muistoja taltioiva ympäristö. Toisen näkemyksen mukaan kunta on hallinnollinen härveli, jossa erityisesti maankäytöllä, kaavoituksella ja rakentamisella on mahdollisuus tienata rahaa ja luoda poliittista karriääriä.

Joka ryhmässä on kahden sortin väkeä. Kehotan tarkkaavaisuuteen.

Ekopolis

Kun miljardi kiinalaista muuttaa kaupunkiin, maapallon tila muuttuu pysyvästi. Suomalainen professori Eero Paloheimo ja kiinalainen liikemies Zhang Yue aikovat pelastaa maailman keksimällä kaupungin uudestaan. Heidän utopiansa ovat hyvin erilaiset: Zhang aikoo rakentaa maailman korkeimman ekologisen pilvenpiirtäjän maailmanennätysvauhdilla. Paloheimo on suunnitellut ainutlaatuisen puhtaan teknologian laboratoriokaupungin, jonka rakentaminen Pekingin ulkopuolella sijaitsevaan laaksoon joutuu vastatuuleen. Onko urbaanin ihmisen tulevaisuus Kiinan kirsikkalaaksoissa vai kurkottamassa taivaisiin?

Alla elokuvan traileri. Koko elokuvan voi vuokrata sähköisesti osoitteesta https://vimeo.com/ondemand/ekopolis

Kuntavaalit ovat kaavavaalit

Tulevat kuntavaalit ovat kaavavaalit. Kun sosiaali- ja terveysasiat siirretään kuntatasolta korkeampaan käteen, jää pormestareille ja sen sellaisille vähemmän pohdittavaa. Jäljelle jäävistä aihepiireistä kaavoituskysymykset ovat merkittävimmät.

Tämä näkyy jo.

Järvenpäässä suurehkon montun täyttäminen erilaisilla rakennusprojekteilla on viime vuosina askarruttanut kuntalaisia. Keravalla asemanseudun pilvenpiirtäjämetsä uhkaa hävittää luonnonmetsän. Tuusulan maalaiskunta havittelee kaupunkimaisuutta muodottomalla mastodontilla keskellä Hyrylää. Helsingillekään tämä junttimainen isottelu ei ole vierasta. Niinpä maamme kaupunkisuunnittelijat yhtyvät kauhistelemaan Elielinaukion turmelemista ylimitoitetulla rakennusoikeudella.

Näissä suunnitelmissa ei ole kysymys siltarummuista, eikä edes kaupunkisuunnittelun uudesta muodista, vaan suuremmasta asiasta. Kaksi vastakkaista arvomaailmaa taistelee nyt äänestäjien suosiosta. Jako ei ole vasemmiston ja oikeiston eikä minkään muidenkaan perinteisten ryhmittymien välinen. Kaikissa vaalien ehdokaslistoissa on kummankin arvomaailman edustajia. Toinen joukko on vanhentunut ja toinen uusia arvoja ymmärtävä.

Vanhentunut joukko on juuttunut niihin aatteisiin, joita toteutettiin Manhattanilla sata vuotta sitten. Silloin ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, ei etäyhteyksiä eikä visuaalista viestintää. Oli perusteltua arvostaa tehokasta ruuhkautumista, voimakasta talouskasvua ja uutta tekniikkaa ilman vähäisintäkään kriittistä reunahuomautusta. Luonnonarvot jätettiin maalaisten iloiksi. Kaupunki on kone, ihmiset sen osia ja polttoainetta.

Uusien arvojen ymmärtäjät ovat toista maata. Heille asuinpaikka on asukkaita varten, ei päinvastoin. Heille kunta ei ole kolmiulotteinen, vaan neliulotteinen kokonaisuus. Aika; kunnan historia ja tulevaisuus ovat se neljäs ulottuvaisuus. He ovat myös havahtuneet näkemään luonnonarvojen syvällisemmän merkityksen niiden kokijalle. Heillä ei ole vallankäyttäjän kiimaa puhaltaa näytille isoja ilmapalloja. He haluavat elää tyytymättä koneen osaksi tai polttoaineeksi.

Pohdi, kenen joukossa kuljet.