Demokatian vivahteita

Helsinki ja Tuusula ovat Suomen merkittävät pormestarikunnat. Ensin mainitussa ymmärretään mihin se velvoittaa. Pormestarin asema on vahvempi kuin kunnanjohtajan, koska hän on yhdistytty kunnanjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Siksi kuntavaali muodostuu henkilövaaliksi ja valittava pormestari helposti joko taustajoukkonsa intressien toteuttajaksi tai mielivaltaa harjoittavaksi sanelijaksi.

Edellisestä johtuen on Helsingissä vaaleihin osallistuvilla ryhmillä ehdokkaansa pormestariksi ja ryhmät ilmoittavat tämän henkilön avoimesti äänestäjille. Tuusulassa ei ehkä toimita näin. Suhtautuminen äänestäjiin näyttää vaihtelevan. Demokratia saa vivahteita.

Demokraattisimpia ovat ryhmät, jotka eivät pidä pormestarimallia itsestään selvänä. He jättävät uuden valtuuston päätettäväksi, onko Tuusula valmis hyväksymään valistuneeksi tai valistumattomaksi osoittautuvan, vahvaa harvainvaltaa käyttävän henkilön ohjailemaan kuntamme tulevaisuutta, vai palattaisiinko asukasystävälliseen vanhaan malliin.

Äänestäjien kunnioitusta on myös ryhmissä, jotka ilmoittavat useampia pormestariehdokkaita ja antavat täten kuntalaisten omalla äänellään vaikuttaa tähän vaalien merkittävimpään asiaan. Tavoite toteutuu parhaiten silloin, jos nämä ehdokkaat hieman poikkeavat pyrkimyksissään ja toimintatavoissaan. Tuleva valtuustoryhmä valinnan päättää, mutta ehdokkaiden saamilla äänimäärillä on merkitystä.

Rehtiyttä osoittavat ne ryhmät, jotka Helsinkiä seuraillen ilmoittavat äänestäjilleen oman pormestariehdokkaansa. Äänestäjä voi silti valintaan vaikuttaa ota tai jätä – periaatteella. Tämä menettely ei painota äänestäjien merkitystä yhtä paljon kuin kaksi aikaisempaa, mutta on kuitenkin suoraselkäinen ja avoin.

Viimeisenä tulevat sitten äänestäjiä avoimesti halveksivat ryhmät. He salaavat pormestariehdokkaansa, koska pelkäävät paljastuksen vähentävän kannatusta. He saattavat selitellä, että valtuustoryhmä sitten vasta päättää ehdokkaan, mutta siihen huijaukseen uskovat vain kaikkein hyväuskoisimmat. Heitä kutsutaan usein tyhmiksi.

Joten uurnille joukot!

Epädemokratian voitto?

Tulevista kuntavaaleista uhkaa Tuusulassa tulla epädemokratian voitto. Siitä saatiin jo viime vaaleissa esimakua.

Silloin oli sovittu pormestarista ja hänen apupojistaan etukäteen, vaaleista piittaamatta. Kokoomus teki ehdokaslistoja jätettäessä likaisen tempun: Sanna Kervinen ja Lauri Untamo kieroiltiin pois ehdokaslistalta, kun haluttiin varmistella etukäteen sovittua vallanjakoa. Äänestäjille ei paljastettu sovittuja pormestariehdokkaita. Vaalien jälkeen edettiin ryhmäkurien ja liittoutumien tietä, jolloin todellinen valtuuston enemmistö ei paljastu.

Kehotan tulevissa vaaleissa hylkäämään saman uusimisen. Ryhmäkuri on demokratian myrkky.

Ensinnäkin: valtuutettu Kaikkonen on ehdottanut pormestarimallista luopumista. Kannatan. Uuden valtuuston tulee ilman ryhmäkuria päättää heti kokoontuessaan, jatketaanko hieman huvittavaa pormestarimallia vai palataanko vanhaan malliin.

Toiseksi: siltä varalta, että pormestarimalliin päädytään, on äänestäjille etukäteen ilmoitettava jokaisen ryhmän ehdokas. Jokaisen ilmoitetun ehdokkaan on ennen vaaleja otettava kantaa kaikkiin äänestäjien esittämiin, tärkeimpiin kysymyksiin. Pormestarin asema on niin keskeinen, että selviä vaalilupauksia on annettava asioista ja niitä pitää noudattaa. Muuten vaalit ovat ajanhukkaa.

Kolmanneksi: pormestarin valinnan on tapahduttava salaisella lippuäänestyksellä, jolloin henkilöiden vaalilupaukset ovat ratkaisevia, eikä ryhmäkuri, joka ei ole oikeaa demokratiaa. Ryhmäkuri ei varmista todellisen enemmistön voittoa.

Näiden vaalien merkittävin aatteellinen kysymys on kaavoitus. Se luo kunnalle luonteen ja pitkän tähtäyksen tulevaisuuden. Kysymys on kahdesta toisilleen vastakkaisesta näkemyksestä. Ensimmäisen näkemyksen mukaan kunta on asukkaiden kotipaikka ja usein lapsillekin koko elämän ajaksi muistoja taltioiva ympäristö. Toisen näkemyksen mukaan kunta on hallinnollinen härveli, jossa erityisesti maankäytöllä, kaavoituksella ja rakentamisella on mahdollisuus tienata rahaa ja luoda poliittista karriääriä.

Joka ryhmässä on kahden sortin väkeä. Kehotan tarkkaavaisuuteen.

Kuntavaalit ovat kaavavaalit

Tulevat kuntavaalit ovat kaavavaalit. Kun sosiaali- ja terveysasiat siirretään kuntatasolta korkeampaan käteen, jää pormestareille ja sen sellaisille vähemmän pohdittavaa. Jäljelle jäävistä aihepiireistä kaavoituskysymykset ovat merkittävimmät.

Tämä näkyy jo.

Järvenpäässä suurehkon montun täyttäminen erilaisilla rakennusprojekteilla on viime vuosina askarruttanut kuntalaisia. Keravalla asemanseudun pilvenpiirtäjämetsä uhkaa hävittää luonnonmetsän. Tuusulan maalaiskunta havittelee kaupunkimaisuutta muodottomalla mastodontilla keskellä Hyrylää. Helsingillekään tämä junttimainen isottelu ei ole vierasta. Niinpä maamme kaupunkisuunnittelijat yhtyvät kauhistelemaan Elielinaukion turmelemista ylimitoitetulla rakennusoikeudella.

Näissä suunnitelmissa ei ole kysymys siltarummuista, eikä edes kaupunkisuunnittelun uudesta muodista, vaan suuremmasta asiasta. Kaksi vastakkaista arvomaailmaa taistelee nyt äänestäjien suosiosta. Jako ei ole vasemmiston ja oikeiston eikä minkään muidenkaan perinteisten ryhmittymien välinen. Kaikissa vaalien ehdokaslistoissa on kummankin arvomaailman edustajia. Toinen joukko on vanhentunut ja toinen uusia arvoja ymmärtävä.

Vanhentunut joukko on juuttunut niihin aatteisiin, joita toteutettiin Manhattanilla sata vuotta sitten. Silloin ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, ei etäyhteyksiä eikä visuaalista viestintää. Oli perusteltua arvostaa tehokasta ruuhkautumista, voimakasta talouskasvua ja uutta tekniikkaa ilman vähäisintäkään kriittistä reunahuomautusta. Luonnonarvot jätettiin maalaisten iloiksi. Kaupunki on kone, ihmiset sen osia ja polttoainetta.

Uusien arvojen ymmärtäjät ovat toista maata. Heille asuinpaikka on asukkaita varten, ei päinvastoin. Heille kunta ei ole kolmiulotteinen, vaan neliulotteinen kokonaisuus. Aika; kunnan historia ja tulevaisuus ovat se neljäs ulottuvaisuus. He ovat myös havahtuneet näkemään luonnonarvojen syvällisemmän merkityksen niiden kokijalle. Heillä ei ole vallankäyttäjän kiimaa puhaltaa näytille isoja ilmapalloja. He haluavat elää tyytymättä koneen osaksi tai polttoaineeksi.

Pohdi, kenen joukossa kuljet.

Tahdikkuus tappaa

Suomeen tuli kaksi koronavainajaa lisää. Olen päivittäin seurannut ensin tartuntojen vähenemistä ja sitten niiden lisääntymistä, joten kokonaiskuva on minulle selkeä.  Havaittujen tartuttajien lukumäärä kasvoi helmikuun alusta nopeasti ja oli 1679 henkilöä koko maassa 23.4. Sen jälkeen vastatoimet alkoivat tehota, luku pieneni ja oli pudonnut alimmillaan 52 henkilöön 16.7. Nyt se on noussut luvuksi 208 ja nousee ilmeisesti edelleen jonkin aikaa.

On ollut hyödyllistä tietää prosessi Suomessa ja erityisesti Keusoten alueella tuona aikana. Tämä lehti ja HS ovat tiedottaneet lukijoilleen asiasta ansiokkaasti. Nyt on realistisesti todettava, että tiukat pakkotoimet pitää palauttaa. Hallitushan yritti ruotsalaistaa meitä jonkun aikaa ja suositteli vain sopivia käytöstapoja. Luottamuksen osoituksena avattiin matkailijoille portteja ulkomaille, kansalaisille yleisötilaisuuksiin ja yökerhoja niiden tarvitsijoille. Oltiin hyväuskoisia hölmöjä.

Nyt palattiin tiukennuksiin, mutta yhtä asiaa ei vielä opittu. Kansaan vedotaan edelleen ja se on varmasti perusteltua. Kansan olisi kuitenkin helpompi seurata asiantuntijoiden neuvoja, jos sillä olisi tarkkaa tietoa havaituista tartuntaketjuista. On satavarmaa, että asiantuntijat ovat tehneet tilastoja erityyppisistä tartuntaketjuista. Elleivät ole, he eivät ole tehtäviensä tasalla. Oletan edelleen, että he ovat tarjonneet tavallisimpien tartuntaketjujen kuvaukset hallitukselle tiedoksi. Jotainhan täytyy olla rajoitusten perustana.

Näitä – siis tavanomaisimpia tartuntaketjuja – ei kuitenkaan kerrota meille kansalaisille. Halutaan olla tahdikkaita ja hienotunteisia noita tartuttaviin ympäristöihin hakeutuvia, tartunnan saaneita ja tartuntoja levittäviä höpönassuja kohtaan. Heidän mieltään ei sovi pahoittaa.

Tämä tahdikkuus tappaa. En vaadi henkilöiden tai firmojen, edes tarkkojen paikannimien mainitsemista, mutta tieto lukuina tartunnan leviämistavoista pitää selvittää, havainnollistaa ja esittää julkisesti. Ellei tätä tehdä, vaan ainoastaan torutaan kansalaisia kuin vauvoja, olemme aiheellisesti loukkaantuneita.           

Poikien rahankäyttö

Lukiessani tästä arvostamastani sanomalehdestä uutisen Tuusulan kunnan pormestareiden luottokorttien käytöstä, oli ensireaktioni vähättelevä. Asia tuntui värähtelyltä vesilasissa. Kuitenkin asian jatkokäsittely ja kunnioitetun valtuutetun, Anu Åbergin esittämät vastaamattomat kysymykset saivat minut muuttamaan mieleni. Siksi annan ystävällisiä käyttäytymisohjeita herroille pormestareille ja kunnantalon muulle henkilöstölle.

Kysyn teiltä, Artsi ja Mika, mitä v****a te oikein pelkäätte? Jos asiassa on pienintäkin epäselvyyttä, niin alkakaa lyödä latia tiskiin. Niin miehet käyttäytyy. Ja pankaa siihen vähän ylimääräistä tippiä, niin kyllä kaikki v*****lijat vaikenee. Ette kai te ole sellaisia p***aukisia p***iaisia, ettei teiltä tollasta snadia määrää fyffeä löydy takataskusta? Ja tehän ootte – tottakai – yhteisen hyvän asialla, ettekä missään ”haluatko miljonääriksi” – ohjelmassa.       

Sitten ohjeita kunnan valtuustolle, hallitukselle, tarkastuslautakunnalle, valtuuston puheenjohtajalle ja kunnansihteerille.

Te kaikki olette kuntalaisten palvelijoita. Kuntalaiset maksavat palkkanne, palkkionne ja kaikki muut etuisuutenne. Yksikään teistä ei ole velvoitettu mihinkään solidaarisuuteen piirissänne epäiltyjä väärinkäytöksiä kohtaan. Kuntalaisen toivomus on, että tulevissa kuntavaaleissa toteatte tämän ja lähestytte äänestäjiä seuraavalla tunnustuksella: ”olen ehdokas A ja pyrin palvelijaksenne, koska haluan ajaa etuanne ylitse muiden etujen kaikissa tilanteissa”.

Sitten rautalangasta. Edellinen tarkoittaa, että valtuusto ja hallitus valvovat käskyläisiään pormestareita haukan silmin, etteivät nämä lipsahda vääryyksien poluille. Se tarkoittaa myös, että valtuuston puheenjohtaja ja kunnansihteeri asettuvat epäselvissä tilanteissa asioita seuraavan kuntalaisen puolelle, eikä vieressä istuvan – jäävin – kuiskailijan housuihin. Tarkastuslautakunnalta se edellyttää poliisin ehdottomuutta ja puolueettomuutta. Pienikin askel sivuun merkitsee osallisuutta tutkittavaan asiaan.

Ehkäpä kuntamme hienot kuntalaiset osaavat tehdä hyviä valintoja tulevissa vaaleissa?

Iloisia uutisia

Mä suuren ilon ilmoitan. Mä tarkoittaa Keskeisen Uudenmaan Koronan Levinneisyyden Etenemisen Tutkimuskeskusta – lyhennettynä KUKLET.

Monet meistä ovat varmaan seuranneet Helsingin Sanomien tilastosivua, jossa päivittäin kerrotaan lukuja Koronan leviämisestä Suomessa, HUS:ssa ja muissa Suomen sairaanhoitopiireissä. Hyödyllisin noista lienee taulukko, josta näkee viimeisen kahden viikon ajalta havaitut uudet tapaukset. Kiinnostavia ovat myös tilastot, jotka kuvaavat koko maan havaittuja tartuntatapauksia ja luettelo tartunnoista eri puolilla.

Ne eivät kuitenkaan kuvaa tartuntavaaran päivittäistä kehitystä. Ongelmana lienee, että oireettomat, taudille altistuneet voivat tartuttaa tautia tietämättään. Siksi luvut antavat liian myönteisen kuvan tilanteesta, koska testeillä ei ole vielä todettu edellisten osuutta altistuneista. Toinen huomautus on vastakkainen. Se liittyy taudin kestoon ja tartuntavaaraan, joka lienee noin kaksi viikkoa.  

Voimme siis olla kohtalaisen huolettomia niiden osalta, jotka ovat saaneet taudin kaksi viikkoa sitten tai aikaisemmin ja nähdä tartuttajina vain ne jotka ovat saaneet tartunnan sen jälkeen. Tässä näkyvissä taulukoissa on nyt pyritty arvioimaan taudin etenemistä siten, että tämä näkökohta huomataan. Lopputulos ei kerro taudin kaikkia kantajia, vaan vain tiedetyt, tartuttavat tapaukset eri ajankohtina.

Kun näitä vertailee toisiinsa päivittäin, voi seurata taudin leviämistä, sen nopeutta ja kiihtyvyyttä, mutta myös saavutettua huippua ja levinneisyyden hiipumista. Iloinen uutinen on, että tämän mukaan taudin huippu saavutettiin Vappuna, kun tartuttajien määrä oli siihen asti kasvanut ja ainakin tiedettyjen tartuttajien määrä näyttää pienentyvän nyt noin 50 hengellä päivässä.   

Huomattakon, että varottavien henkilöiden määrä on suurempi kuin ”vahvistettujen tapausten” määrä. Todellista leviämistä tai hiipumista voi silti riittävän tarkasti arvioida ”vahvistettujen” muutoksia tarkkailemalla. Samalla metodilla voi ilmeisesti vahtia paitsi HUS:n, myös Järvenpään, Tuusulan, Kellokosken, Keravan ja muun Uusimaan tilanteita ja muutoksia.           

Päivämäärä15.04.16.04.17.04.20.04.21.04.
Vahvistettuja koronavirustapauksia Suomessa kaikkiaan31613237336937833868
Tapaukset HUS:n sairaanhoitopiirissä kaikkiaan19872038213324502526
Tapaukset muualla Suomessa kaikkiaan11741199123613331342

Kolme ylintä riviä on kopioitu HS:n mainittujen päivien tilastosivulta ja alin rivi on laskettu vähentämällä. 

Päivämäärä29.04.30.04.01.0504.05.05.05.
Vahvistettuja koronavirustapauksia Suomessa kaikkiaan47404906499552545327
Tapaukset HUS:n sairaanhoitopiirissä kaikkiaan32433368344036623728
Tapaukset muualla Suomessa kaikkiaan14971538155515921599

Kolme ylintä riviä on kopioitu HS:n mainittujen päivien tilastosivulta ja alin rivi on laskettu vähentämällä. 

Päivämäärä29.04.30.04.01.0504.05.05.05.
Tartuttavia, tiedettyjä tapauksia Suomessa kyseisenä ajankohtana15791669162614711459
Tiedettyjä tapauksia HUS:n sairaanhoitopiirissä tuolloin12561330130712121202
Tiedettyjä tapauksia muualla Suomessa tuolloin323339319259257

Taulukon luvut kuvaavat ajankohtina 29.04. – 04.05. tiedettyjä, tartuttavia tapauksia ja ne on laskettu vähentämällä kaksi viikkoa aikaisemmat luvut myöhäisemmistä.

Päivämäärä30.04.01.05.2.05.-4.05 yht.2.05.-4.05. keskim.05.05.
Tartuttavia, uusia tapauksia Suomessa kyseisenä päivänä+90-43-155-52-12
Uusia tapauksia HUS:n sairaanhoitopiirissä tuolloin+74-23-95-32-10
Uusia tapauksia muualla Suomessa tuolloin+16-20-60-20-2

Taulukon luvut kuvaavat ajankohtina 30.04. – 04.05. tiedettyjä, tartuttavia tapauksia ja ne on laskettu vertailemalla edellisen taulukon tiedettyjen tapausten päivittäisiä muutoksia.

Media ja korona

Huolellinen lukija on varmaan vuosien varrella huomannut, että olen lahjakas antamaan neuvoja suuntaan jos toiseenkin. Tällä palstalla olen aikaisemmin muistanut ystävällisillä ohjeilla mm. Yhdysvaltojen presidenttiä Trumpia ja YK:n pääsihteeri Guterresta. Nyt jakelen neuvoja suomalaisille tiedotusvälineille, hienommin sanottuna medialle.

Pandemia on antanut loistavan massan materiaalia vallan vahtikoiralle. Tuo valtataistelun piilevä osapuoli on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen, kantanut kortensa hienosti kekoon ja osoittanut, että sen tärkeä rooli on tietojen jako maailmaa pelastettaessa.

Tutkimuksien perusteella tiedot jaetaan järkytystietoihin, viihdetietoihin ja hyötytietoihin. Järkytystiedoilla saadaan lisää levikkiä. Sellainen tieto on esimerkiksi kuolleiden lukumäärä tänään Yhdysvalloissa. Viihdetiedoilla kevennetään lukijoiden mielialaa. Niinpä uutisoidaan ulkomaiden kiinnostus Suomen kansan rakkaudesta vessapaperiin. Hyötytietoja on vähemmän, ne ovat enimmäkseen tylsiä.

Teen siis ehdotuksen tylsän hyötytiedon lisäämiseksi.

Tavallinen tallustelija on järkytystietojen ja viihdetietojen sekamelskassa alkanut pälyillä epäilevästi jokaista lähimmäistä ruokakaupassa ja väistellä aamulenkillä vaarallisia vastaantulijoita. Nämä varotoimet ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä tarpeettomia, mutta eihän vara venettä kaada.

Kuitenkin olisi kaikille hyödyllistä tietää, kuinka tavallinen on se virukselle altistunut ihminen, joka ei itse huomaa oireita tartunnasta, mutta on silti potentiaalinen tartuttaja. Hän on tietämättään väisteltävin tuttavuus. Tarkkuus tässä ei ole tarpeellinen, mutta likimääräisyyskin riittää. 

Koska tämä tieto on jokaiselle merkityksellisin, toivon median iskevän tähän. Todennäköisyys on nyt jo riittävällä tarkkuudella selvitettävissä kansainvälisen kokemuksen, tilastojen, tietokoneelle tehtävän laskentamallin ja saatujen varmojen tietojen perusteella. Tuo tieto, jaettuna paikkakunnittain, olisi tarpeellisin katujen kulkijalle. Vielä nykyistä tärkeämmäksi tulee tuon todennäköisyyden muutos, kun nykyisiä varokeinoja aletaan purkaa. Tuota muutosta voidaan silloin seurata ja siitä pitäisi kertoa päivittäin.

Sami Kivistön ihmisviha

Sami Kivistö kirjoittaa (KU 22.3.) pitkän ja sekavahkon kommentin, joka jotenkin liittyy kolumniini (KU 17.3.). Suoranaisesti näillä kahdella ei ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa.

Kirjoitukset käsittelevät kahta eri asiaa. Minä kirjoitan maailman väkiluvusta, joka on toinen perussyy sille, että WWF laskee ihmiskunnan ylikulutuksen kasvaneen sellaiseksi, että tarvitsisimme sen tyydyttämiseksi 1,5 maapalloa.

Kivistö tarkastelee väestönkasvua valittuna vuonna 2018-2019 eräissä maissa sekä niiden CO2-päästöjä asukasta kohden. Johtopäätökset eivät kerro muusta kuin ymmärtämättömyydestä. Näillä kahdella asialla on vain olemattomasti suoraa tekemistä toistensa kanssa. Molemmat seurailevat elintasoa ja koulutusta. Se ei tarkoita, että ne riippuisivat toisistaan.  

Jos korrelaatioita asioiden välillä haluaa tarkastella loogisesti ja rehellisesti, voi piirtää maailman väkilukua kuvaavan käyrän vuodesta 1800 vuoteen 2020 ja kasvihuonekaasujen määrän ilmakehässä samalla aikavälillä. Se antaa kuvan siitä riippuvuudesta, josta minä puhun ja josta pitää puhua.

Mutta eihän se olekaan Kivistön kirjoituksen ydin. Kivistön kirjoituksen ydin on syyttää minua ihmisvihasta. Siinä hän onkin osittain oikeassa.

En ole vihainen, vaan raivoissani. Minua raivostuttaa, että ihmiskunta on sellainen omahyväinen lammaslauma, joka seurailee joitakin alfauroksia. Nämä urokset naaraita miellyttääkseen ja laumaansa mielistelläkseen katsovat asiakseen tapella keskenään, uhrata toistatuhatta miljardia euroa vuodessa tuohon pullisteluun ja saavat aikaan hävitystä, tuhoa ja kuolemaa. He käyttäytyvät kuin muutkin nisäkkäät. Lammaslauma määkii kintereillä. Joku pölvästi kehtaa puhua näiden kohdalla ihmisoikeuksista. Se raivostuttaa.

Ihmisrakkauteni kohdistuu Greta Thunbergin ikäisiin ja heidän jälkeläisiinsä, jotka väistämättä joutuvat kestämään sekä luontoon että ihmiskuntaan kohdistuvat rappiot seuraavien satojen vuosien aikana. Heidän kohtalonsa ei lyhytnäköistä lammaslaumaa hetkauta. Kirjoittelen lieventääkseni noiden tulevien sukupolvien kärsimyksiä. Ja esitän Keski-Uusimaalle pikku vinkin. Kivistön juttu piirroksineen ei kestä loogista kritiikkiä. Se on täyttä höpertelyä ja vie paljon palstatilaa. On kai teillä toimituksessa paperikori?

Tauti ja oireet

Koronaviruksella on ainakin kaksi sukulaista, vuoden 2015 massamuutot ja talvemme lumettomuus. Mitä yhteistä näillä kolmella asialla on? Paljonkin.

Ensimmäinen yhdistävä tekijä on, että ne ovat kaikki saman sairauden oireita, kuten kuume, nuha ja yskä. Toinen yhdistäjä on olematon varautuminen, reagointi, huolestuminen ja jälkiviisaus. Jokaisesta on ollut ennakointeja, ongelmista on varoiteltu, varoittelusta ei ole piitattu ja asia on tullut muka täydellisenä yllätyksenä. On kauhisteltu toisarvoisia asioita, kuten ihmisten mielialoja ja ilmapiirin laatua. Itse tapahtumaa on vähätelty.

Ennen muuta jokaiseen on reagoitu tosissaan vasta, kun kaikenlainen hyssyttely ei enää ota purrakseen. Reagointi on ollut aina myöhässä. Jälkipolvet pitävät meitä idiootteina. Tämä ei ole vihapuhetta. Tämä on jälkipolvien ylistystä. 

Tauti, jonka oireita nämä kaikki ovat, on maapallon ylisuuri väkiluku. Reagointi siihen noudattaa tuttua kaavaa. Väestöräjähdyksestä on puhuttu ainakin kuusikymmentä (60) vuotta, siitä lähtien kun maailman väkiluku oli vasta 3 miljardia. Reagoinnin pääpiirteet ovat tosiasioiden välttely, tahallinen epäloogisuus, huolestuminen siittäjien ja synnyttäjien ihmisoikeuksista (piittaamatta vähääkään tulevien ihmisten ihmisoikeuksista), varoittelijoiden pilkkaaminen ja erilaisten välillisten keinojen esittäminen asian ratkaisemiseksi.

Kiina on poikkeus. Sen merkittävä palvelus ihmiskunnalle on ollut yhden lapsen politiikka.

Tämä ei ole jälkiviisautta. Olen 60 vuotta puhunut asiasta. Nyt ei menneisyyttä voi muuttaa, mutta tulevaisuudelle voi vielä tehdä jotain. On todennäköistä, että tauti tulee kiihtyen oireilemaan monilla tavoin. Nuo oireet on syytä ennustaa ja niistä pitää varoittaa heti.

Vuosisatamme loppu täyttyy takuuvarmasti itse taudin kauhistelusta, kiistelystä sen parannuskeinoista ja tahallisesta epäloogisuudesta. Viimemainittu on valehtelun veli. Parhaimmassa tapauksessa päädytään maailmanlaajuiseen kahden lapsen politiikkaan.

Sillä keinolla saavutetaan tasapainoinen tila vuonna 2600. Sitä ei maa-parka kestä. Siksi on seurattava Kiinan mallia.  

Poliisin moraali

Neljä merkittävää poliisin johtajaa on syytettyinä hovioikeudessa siitä, että tietolähteitä ei ole rekisteröity. Tämä on hyvinvoinnin dekadenssia. Pohditaanpa asiaa hieman epäpoliittisesti.

Lait – järjettömätkin – syntyvät eduskunnan päättäminä. Ehkä kuvitellaan, että kansanedustajat kannattavat lakeja, joita pitävät järkevinä ja oikeudenmukaisina. Se pitää pieneltä osin paikkansa. Valtaosa laeista syntyy kuitenkin ryhmäpäätösten voimin ja motiiveja ovat aina myös kannatuksen julkisuuskuva ja siitä syystä päätöksen merkitys puolueelle ja edustajalle seuraavissa vaaleissa. Mitä etäämmällä laki on kansanedustajan arjesta, sitä enemmän poliittiset argumentit painavat. Laki tietolähteitten rekisteröinnistä on tällainen.   

Tietolähteitten rekisteröinti hyödyttää byrokratiaa ja sitäkin vain symbolisesti. Sillä ei ole oikeuden kanssa muuta tekemistä kuin oikeuden sivuuttaminen. Pöllöinkin kansalainen ymmärtää, että kontakti ei toimi, ellei jonkun tietolähteen ja vastaanottavan poliisin välinen suhde ole ehdottoman luottamuksellinen. Rekisteröinti mahdollistaa ja laillistaa vuotamisen ja sen kaikki hirveätkin seuraukset. Sitä ei voi järkevästi käyttää muuhun kuin tiedon vuotamiseen jollekin, jolle se ei ole alun perin tarkoitettu.

Rekisteröinnin ankara noudattaminen taas haihduttaa tietolähteet, hankaloittaa poliisin työtä ja helpottaa rikollisten toimintaa. Tätä ei syyttäjän tarvitse eikä pidäkään ymmärtää. Syyttäjä valvoo laillisuutta – olipa laki kuinka typerä hyvänsä – tottelevaisena lakikoneiston osana.

On helppo kuvitella yksittäisen poliisin ja hänen esimiestensä Jaakobin painia moraalin ja laillisuuden ristiriidassa. Yhdessä vaakakupissa ovat ”mies miehelle” annettu ehdoton vaikenemisen lupaus, tieto lupauksen pettämisen mahdollisista seurauksista ja oman tehtävän kunniakas ja tehokas suorittamien. Toisessa kupissa on käsitys lain älyttömyydestä, sen säätämisen kyseenalaisista motiiveista ja byrokraattien riemusta heidän kurinpitotoimissaan. Jokainen voi pohtia, kumman tien tuossa tilanteessa valitsisi. Mitä itse tekisit?