| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 23.12. 2002 |

Viikko sitten sain Norsunluurannikolta sähköpostissa kirjeen William Dabohilta. Se alkoi näin:

Dear sir,
On ilomme kirjoittaa Teille perusteellisen harkinnan jälkeen, vaikka emme voi tavata vielä henkilökohtaisesti. Olen isäni ainoa poika…

Sitten kirjeessä kerrottiin, kuinka William, 25, ja hänen nuorempi sisarensa Suzy olivat jääneet orvoiksi. Heidän isänsä Dougla Daboh, joka oli toiminut kaakaon, puutavaran, kullan ja timanttien kauppiaana Etelä-Afrikassa, oli murhattu yhdessä heidän äitinsä kanssa Norsunluurannikolla. Äiti kuoli heti, isä viiden päivän kuluttua sairaalassa.

Ennen kuolemaansa oli isä ehtinyt kertoa lapsilleen, että oli tallettanut 15.5 miljoonan dollarin summan pankkiin Abidjanissa, ja isä olisi halunnut sijoittaa sen ulkomaille liikeystävän välityksellä. Hän ehti antaa lapsille kuitin talletuksesta ja neuvoi näitä etsimään luotettavan liikekumppanin ulkomailta, jotta he voisivat heti sijoittaa rahat pitkäaikaisesti ja edullisesti.

William pyysi apuani ja vetosi siihen, että olen sisarusten elämän ainoa oljenkorsi. Hän pyysi avaamaan tilin kotimaassani, jotta he voisivat välittömästi siirtää summan turvaan. He pyysivät, että turvallisuussyistä pitäisin yhteydenottoa luottamuksellisena ja muistuttivat, että saisin sopivan komission avustani.

Kirje loppuu: Parhain terveisin, William Daboh

Vastasin heti sähköpostilla ja kysyin mistä he olivat saaneet osoitteeni, miksi kirjoittivat juuri minulle ja montako kirjettä he ovat lähettäneet. Ystäväni täällä sanoi, että vastaaminen oli varomatonta.

Uudessa kirjeessä kerrottiin, että he eivät ole kirjoittaneet kenellekään muulle, eivät uskalla etsiä omasta maastaan kumppania ja ovat saaneet osoitteeni Abidjanin kauppakamarista. He korostivat edelleen orpouttaan, kokemattomuuttaan ja toivoivat, että ottaisin heidät perheeni uusiksi jäseniksi. William kirjoitti olevansa nyt pikkusiskonsa isä ja vastaavansa siitä, että heidän ainoa turvansa, todelliselta isävainajalta jäänyt perintö, ei joutuisi vääriin käsiin vaan tulisi sijoitetuksi sisarusten parhaaksi. Raha pitää saada siirrettyä ennen vuodenvaihdetta. Kirjeen lopussa William ja Suzy toivottavat Jumalan siunausta.

Vastauksessani kysyin, mitä muuta he toivovat minulta kuin tilin avaamista. Ystäväni täällä sanoi, että olen harvinaisen lapsellinen tyyppi.

William sen sijaan kiitti myötämielisestä suhtautumisesta, kehotti avaamaan tilin heti ja ilmoittamaan puhelin- ja fax-numeron, jotta voisimme olla kiinteämmässä yhteydessä. Hän sanoi odottavansa välitöntä vastausta.

Vastasinkin heti ja kerroin, että suomalainen pankki voi kyllä ottaa tilille tuollaisen summan, muttei pysty maksamaan summaa ulos ilman vakuuttavaa todistusta siitä, että rahat on laillisesti hankittu. Kehotin Williamia hankkimaan todisteet ja matkustamaan niiden kanssa Suomeen, jolloin voisin auttaa häntä tilin avaamisessa. Ystäväni sanoi, että suomalaisilta on huijattu satoja miljoonia Nigeriaan.

William sen sijaan kirjoitti, ettei pääse Suomeen vielä, mutta kiitti minua myötämielisestä suhtautumisesta. Hän sanoi, ettei minun pidä kantaa pienintäkään huolta rahojen alkuperästä, joka selviää aikanaan lailliseksi ja lupasi matkustaa Suzyn kanssa Suomeen heti, kun rahat on siirretty, jotta voisimme yhdessä pohtia rahoille sopivaa sijoituskohdetta. Hän kehotti minua kiirehtimään asian kanssa, koska tilanne Norsunluurannikolla on epävakaa ja sekä Suzy että hän pelkäävät henkensä edestä. Kirje loppuu: Parhain terveisin, William ja Suzy.

Kerroin joutuvani vankilaan jos otan vastaan rahoja, joiden alkuperää ei ole selvitetty. Ystäväni muistutti, että olen yhteydessä järjestäytyneisiin rikollisiin.

William vastasi, ettei kirjeeni sisältö ollut rohkaiseva. Hän kirjoitti, että minun tuli vain seurata hänen ohjeitaan, ilmoittaa yhteystietoni ja pankkitilini numero, minun ei tulisi kantaa huolta rahojen alkuperästä, koska kysymyksessä oli hänen laillinen perintönsä ja kaikki sujuisi kyllä hyvin. Hän kiitti jälleen myötämielisyydestäni ja halustani auttaa, toivottaen lopuksi Jumalan siunausta minulle ja koko perheelleni.

Vastasin eilen Williamille, etten noudata hänen ohjeitaan vaan hänen tulisi noudattaa minun ohjeitani. Hänen tulisi matkustaa Norsunluurannikon naapurimaahan Ghanaan, mennä siellä Accraan High Streetille, jossa sijaitsee erästä parkkipaikkaa vastapäätä Barcley pankki. Hänen tulisi mennä siellä jonkun pankinjohtajan puheille ja selittää koko juttu tälle. Tämän tehtyään hänen tulisi toimittaa minulle tuon pankinjohtajan täydelliset yhteystiedot ja voisimme jatkaa keskustelua hänen rahojensa edullisesta sijoittamisesta.

William vastasi minulle juuri, kun olin lähettämässä tätä kirjoitusta lehteen. Hän kehottaa minua aluksi muuttamaan ajatteluani oman etuni nimissä. Sitten hän sanoo, etteivät ehdottamani toimenpiteet johda edistykseen asiassa, vaan minun tulisi noudattaa hänen suuntaviivojaan: pankkitili ja yhteystiedot! Hän odottaa nopeaa ja myönteistä päätöstäni asiassa.

Mitä ihmettä tässä tekisi?