| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa 29.7. 2004 |

Shakkimestari Bobby Fisher pidätettiin äsken Tokiossa ja hän joutunee vastamaan puheistaan ja teoistaan Yhdysvaltoihin. Hänen virallinen rikoksensa oli pelata shakkia Serbiassa vuonna 1992, vaikka USA oli kieltänyt kansalaisiltaan liiketoimet tuossa maassa.

Lisää pahennusta hän on herättänyt muilla toimillaan. Hän sylkäisi julkisesti kirjeelle, jossa häntä kehotettiin keskeyttämään Serbian ottelu. World Trade Centerin tuhon jälkeen hän puhui Yhdysvalloista kielteiseen sävyyn sanoen, että USA sai mitä oli ansainnut. Fisher on omapäinen ja omahyväinen tyyppi. Siitä saa häkkiä.

Ei ole noussut laajaa mielipidemyrskyä Fisherin ihmisoikeuksien puolesta, vaikka hän on joutunut pakoilemaan FBI:tä 12 vuotta.

Kirjailija Salman Rushdie sai osakseen ns. fatwan vuonna 1989 julkaistuaan kirjan ”Saatanalliset säkeet”, jossa loukattiin islamia. Symbolisen kuolemantuomion julisti Iranin uskonnollinen johtaja Khomeini mutta sitä ei koskaan pantu täytäntöön. Rushdie piileskeli useita vuosia peläten ääri-islamilaista kostoa ja laaja mielipidemyrsky vavisutti länsimaiden älymystöpiirejä. Adresseja ja julkilausumia allekirjoitettiin.

Me olemme sananvapauden puolustajia, kun kysymys on meille sopivasta sananvapaudesta.

Ruotsin kuningas Carl Gustaf sai pyyhkeitä viime helmikuussa, kun hän oli mennyt kehumaan kaveriaan Brunein sulttaania mukavaksi mieheksi ja ihastellut hallitsijan suhdetta kansalaisiinsa. Ei ilmoitettu, mikä kuninkaan lausunnossa ei pitänyt paikkaansa tai eritelty analyyttisesti miksi lausunto olisi ollut kovin sopimaton. Kuningasta kritisoitiin, koska hän ei vierailunsa aikana puhunut Brunein ihmisoikeuksista ja siitä, että hän oli esittänyt poliittisen kannanoton.

Puhuttiin perustuslaillisesta kriisistä, monarkian lopettamisesta ja kuningasta nöyryytettiin pääministerin puhuttelulla – ihmisoikeuksien ja sananvapauden nimissä. Ruotsihan on tunnetusti maailman suvaitsevin maa.

Meillä Suomessa ajaudutaan mielipidemuodista toiseen, aina vilpittömästi ja täysin rinnoin. Olemme Kolmannen Valtakunnan, Neuvostoliiton tai Euroopan Unionin uskollisia kannattajia, mitä milloinkin. Me tuemme hyväksyttävää suvaitsevaisuutta, oikeaa sananvapautta ja sopivia ihmisoikeuksia. Väärin suvaitseminen saa ankaran tuomion. Eikä pidä loukata sitä, jonka haukkuminen on epätrendikästä, koska sananvapaus ei koske tuota tapausta. Ihmisoikeudet suodaan sille, joka on poliittisesti suosiossa.

On vaikea nähdä omat ja oman aikansa vinoutumat. Vuosikymmenien kuluttua ne on helpompi huomata. Ehdotan kuitenkin, että esimerkiksi Suomen rasismipoliisit otettaisiin jo nyt erityiseen tarkkailuun. Tarkoitan niitä suomalaisia, jotka näkevät rasismia kaikkialla, joiden suvaitsevaisuus kohdistuu anteliaana kaikkiin muihin kuin omiin heimolaisiinsa, joilla ei ole vain nollatoleranssia vaan toleranssi on siirtynyt imaginaariselle alueelle, jotka eivät tunnusta sananvapautta tietyssä jokapäiväisessä kysymyksessä, eivätkä suo vähäisiäkään ihmisoikeuksia sille maalaismummolle, joka puhuu vaikkapa somalialaisista arvostelevasti.

Tekopyhyys nyppii.