| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 21.08.2006 |
Tässäkin lehdessä on julkaistu ymmärtämättömiä kirjoituksia perustulosta, eikä mutkikasta asiaa voi näköjään liikaa selittää. Siispä vielä kerran ja rautalangasta, tuota tuoretta sanontaa käyttääkseni.
Liisa on 46-vuotias yksinhuoltaja, töissä vakituisesti siivoojana ja maksaa veroja. Liisan veroilla maksetaan Rikun perustulo. Riku on 38-vuotias valtiotieteen opiskelija eikä töissä. Riku on myös ajattelija ja keskustelija. Tämä toiminta on palkatonta. On oikeudenmukaista, että Liisa uhraa osan ajastaan töissä siivoojana, jotta Rikulle jää enemmän aikaa työhönsä. Näin toimii modernin yhteiskunnan työnjako. Sen avulla siivoustyötä voidaan muuntaa ajattelu- ja keskustelutyöksi.
Joku ehkä arvelee, että Liisan maksamille veroille olisi tarpeellisempaakin käyttöä kuin Rikun ajattelun tukeminen. Kumottakoon saman tien tuollaiset väärinkäsitykset.
Eräskin kriitikko antaisi rahat 58-vuotiaalle Ainolle, joka on omaishoitaja ja käyttää suuren osan ajastaan 86-vuotiaan äitinsä hoitamiseen, saamatta siitä mitään korvausta. Mutta Aino ei kuulu prekariaattiin, eikä polta taloja vaikka ei saakaan palkkaa. Aino on vaaraton ihminen, joten hänestä ei tarvitse välittää. Rikusta taas ei tiedä, mitä se saa päähänsä. Parempi antaa rahaa Rikulle.
Toinen arvostelija sijoittaisi rahat luonnonsuojelualueisiin. Rikun saamalla perustulolla voisi vuosien varrella ostaa useita hehtaareja halpaa metsää, joka tulevien sukupolvien iloksi kasvaisi ja muuttuisi asuinpaikaksi linnuille, muurahaisille ja oraville. Tällaisesta ratkaisusta olisi iloa muurahaisille ja tuleville sukupolville mutta ratkaisua kannattaa vain hölmö, joka ei tunne Suomen vaalilakia. Muurahaiset eivät äänestä.
Kolmas kitisijä antaisi rahat ghanalaiselle Mujeebille, joka on lahjakas 13-vuotias poika. Mujeebin vanhemmilla ei ole varaa kouluttaa Mujeebia, koska koulupukukin maksaa ja poika ajautuu olosuhteiden pakosta katulapseksi. Katulapset ovat Afrikassa prekariaattia, mutta joutuvat – päinvastoin kuin suomalaiset valtiotieteen opiskelijat – itse keksimään tavat elantonsa hankkimiseen. On itsestään selvää, että Suomen kansalainen Riku tarvitsee Liisan verorahat ennen Mujeebia. Perustuloa ei turhaan kutsuta myös kansalaispalkaksi.
Törkeimmät ehdotukset Liisan verorahojen käytöstä tulevat ahkerien ihmisten piiristä. Heidän mielestään Liisan verorahoilla pitäisi tukea valikoivasti sellaisia aloittelevia yrittäjiä, joiden ponnistelut ajan mittaan tuottavat työtä ja vaurautta paitsi heille itselleen, myös monille muille suomalaisille. Nämä yritykset saattaisivat toimia esimerkiksi ympäristötekniikan alalla, jolloin työllisyyttä lisäävä vaikutus samalla koituisi maapallon ja tulevien sukupolvien hyödyksi. Nämäkin höpertelyt on torjuttava päättäväisesti. Rikulle maksettu raha kuluu vastikkeetta heti ja tässä. Tulevaisuuteen investoitu raha katoaa ties minne, eikä hyödytä ketään. Jotain realismia sentään. Eivät tulevaisuuden ihmiset vielä äänestä.
Raha kuuluu Rikulle. Ellei Riku saa rahaa, hän joutuu poimimaan marjoja ja sieniä joidenkin ukrainalaisten jatkeeksi.