Väestöräjähdys on nykyisten, globaalien ympäristöongelmien selkein yksittäinen syy. Kiina on ainoa maa, jossa tähän asiaan on puututtu radikaalisti. Yhden lapsen politiikka on sankariteko, jolla on olennaisesti vaikutettu planeettamme tulevaisuuteen. Keinona ei ole korskea julmuus kuten Euroopan, Afrikan tai Lähi-idän sodissa, vaikka niidenkin pyrkimykseksi väitetään tulevien sukupolvien parempaa elämää. Kiinan keinot ovat hienovaraisempia ja tuloksena on noin 400 miljoonaa pienempi kansanpaljous kuin ilman niitä.
Tästä syystä toivoin joululahjaksi Mari Mannisen kirjaa Yhden lapsen kansa. Kirja sai vuoden 2016 tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Valitsija oli Jörn Donner. Odotin tuotetta analyyttiseksi, näkökohtia monipuolisesti punnitsevaksi, koko maapallon tärkeintä prosessia puolueettomasti arvioivaksi merkkiteokseksi. Mutta kirja ei ole tietokirja, ei edes mielipidekirja, vaan mustatuntuu-kirja.
Ainoa tiedoksi luokiteltava asia on kirjoittajan oma väite, että 400 miljoonan arvioitu vähennys väkilukuun on väärä. Mitään analyysia väitteen tueksi ei kirjassa tehdä.
Kirja sisältää 10 tarkoin valikoitua haastattelua, joiden tarkoituksena näyttää olevan haastattelijan (ja lukijan) itkettäminen. Tätä mielentilaa ja omia ennakkokäsityksiään vahvistaakseen kirjoittaja matkustaa tunteja löytääkseen kaukaisesta kylästä juuri sen ihmisen, joka kaikkein koskettavimmin tukee hänen ennakkokäsitystään yhden lapsen politiikan kamaluudesta. Annetaanko tiedon Finlandia-palkinto siitä tiedosta, mikä Mari Mannista itkettää eniten?
Rivien välistä – tosin kirjoittajan ylimielisten ja vähättelevien reunahuomautusten saattelemana – käy kyllä selville totuus, jota ilmeisesti olikin mahdoton peitellä. Saman olen itse useilla Kiinan matkoillani todennut. Ylivoimainen enemmistö kiinalaisista pitää yhden lapsen politiikkaa välttämättömänä välivaiheena, uhrautumisena tulevien sukupolvien puolesta. Näiden sankareiden ylistykseksi tuo kirja olisi pitänyt kirjoittaa.
Donnerilta kirjan palkitseminen oli emämoka tai donnerilainen vitsi. Epäilen jälkimmäistä.
ps. Jos sinua maailman pelastaminen kiinnostaa, mene sivulle http://unite-the-armies.org
