Köyhillä revittely
Suomessa ei ole köyhiä, ei ainakaan yritteliäitä köyhiä. Suomessa on varakkaita ja vielä varakkaampia. Suomalaiset ovat rikkaampia kuin koskaan historiamme aikana. Köyhät ovat Mombasan, Kalkutan ja Liman slummeissa. Käykääpä vilkaisemassa. Mutta sellaista vastakkain asettelua pahojen rikkaiden ja hyvien köyhien välillä ei ole maassamme aikoihin nähty, kuin vasemmiston keväisen vaalitappion jälkeen.
Amerikkalainen sanonta ”tehokkaimmin autat köyhiä olematta itse yksi heistä” ja kehitysavussa viljelty lause ”älä anna kalaa, anna onki” yhdistyvät kauniisti ja rakentavasti ohjeeksi: ”älä anna köyhälle rahaa, opeta hänet rikastumaan”. Olisipa lohdullista kuulla vaikkapa Arhinmäen suusta tuollainen viisaus. Mutta sitä saamme varmaan odottaa. Sen sijaan kuulemme loputonta vaikerrusta siitä, että maamme pelastaminen talouden kurimuksesta on annettu varakkaan menestyjän eikä varattoman luuserin huoleksi.
Jos kysymys olisi aidosta ja vilpittömästä empatiasta, ei tuo asenne olisi niin ällöttävä. Mutta on syytä vahvasti epäillä, ettei myötätunto ole vaikerruksen perimmäinen syy. Vaalitappion kateus ja katkeruus purkautuu raivoisaksi vihapuheeksi.
Jotkut meistä ovat valinneet politiikan urakseen ja ryhtyneet ”ammattipoliitikoiksi”. Silloin henkilöhistoria oikeissa töissä ja oikeassa yrittämisessä voi olla kepeähkö ilman, että siitä kovasti moititaan. Eihän saarnamiehen tarvitse työmies olla.
On hyvä muistaa, että poliitikolle kannattajat ovat ruokaa. Jos on valinnut kannattajikseen köyhät, on vaalitulokselle edullista, että heitä on paljon. Pahin uhka on, että joku alkaisi opettaa heitä rikastumaan. Sen sijaan oman vaalimenestyksen nimissä heidän katkeruuttaan tulee ruokkia. Pitää suunnata viha pahoihin rikkaisiin, kylvää kateus hedelmälliseen maahan. On luotettava siihen, ettei yllytyksen syitä pahemmin pohdita.
Ei pidä mennä höpisemään mitään asioiden oppimisen tärkeydestä, ahkeruudesta, säästämisestä tai oman osaamisen rohkeasta myynnistä. Jos joku menee tuollaisia harhaoppeja levittämään, pitää vain huutaa kovalla äänellä: ”kuinka te kehtaatte?”
