Erään taviksen tunnustuksia

Tavis (jatkossa T) tahtoi pohtia tahtonsa olemusta ja tuumaili:

  1. Sotaisuus

T pani merkille, että ollessaan pururadalla, ponnistellessaan ja ähkiessään, hengästyessään ja hikoillessaan, lihasten väsyessä, sykkeen kiihtyessä, testosteronin ja adrenaliinin pumputessa vereen ja verestä pois, hermosolujen sähköisten toimintojen kiihtyessä, tuossa kaikkinaisessa kemiallisten ja muiden fysikaalisten tapahtumien myrskyssä hänen mielensä valtasi raivo niitä metelöitsijöitä kohtaan, jotka vuodesta, viikosta, illasta toiseen, yömyöhään ja viikonloput, ajoivat järjetöntä lenkkiään rauhallisen järven jäällä. Ja niinpä T meni ja kippasi kirkon kupeeseen kolme kuutiota betonia. Siihen loppui mekastus.

  1. Luovuus

T huomasi myös, että ollessaan nukahtamaisillaan tai herätessään yöllä hetkeksi absurdien, alitajunnasta putkahtelevien, todellisesta maailmasta irrallisten, mutta kuitenkin jollain ohuella langalla siihen sidottujen mielikuvien järjestäytyessä hetkeksi loogisen tosimaailman kurinalaisiin kaavoihin, unenomaisten mielikuvien kadotessa salamana olemattomiin, saattoi tuo kurittomuus tuottaa poikkeavia juolahduksia, jotka vielä selkiinnyttyään kestivät asiallisen tarkastelun. Niinpä eräänä yönä T huomasi, että maailmankaikkeudessa lähes sadan prosentin varmuudella on oltava tietoista elämää muuallakin kuin maapallolla.

3 Riippuvuus

T kiinnitti huomionsa siihen, että joidenkin tilanteiden edessä hänen tahtonsa käpertyi pieneksi vikiseväksi hiireksi. Mihin katosi hänen tahdonlujuutensa, kun hän asettui tietokoneensa ääreen ja hänen piti juuri aloittaa merkittävän kirjoituksen naputtelu paperille ja kuvaruudulle ilmestyi mahdollisuus pelata pieni shakkiottelu ennen tuon työskentelyn aloittamista, vain yksi matsi, ei se ota kuin puolisen tuntia, mieli virkistyy, ajatukset juoksevat sitten muutenkin virkeämmin, tulee parempaa tekstiä, ei se nyt niin paha lankeemus ole. Ja sitten toinen peli vielä.

Niinpä T tuumi: Henki ei ole aineen peilikuva, vaan olomuoto. Mutta sitten hän kavahti ajatustaan: entä, jos todellisuus onkin päinvastainen?