| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa 17.10.2006 |

Eräässä alustuksessa tulin kerran maininneeksi, että eniten kaikissa nykyajan tuotteissa maksaa äly, jopa perunassa. En arvannut, kuinka oikeassa olinkaan.

Elokuun lopulla menin erään perunapellon vieressä sijaitsevaan gourmet-ravintolaan syömään. Tiedättehän nuo paikat, joissa suuren lautasen keskelle on pystytetty orgaanisista materiaaleista pieni veistos ja joku sanaseppo on valjastanut luovuutensa ja keksinyt piperrykselle eksoottisen nimen. Hyväuskoiset asiakkaat luulevat sitä ruoaksi, trenditietoiset pitävät hienona.

Pyysin perunaa ja lihaa. Tarjoilija oli hämmästynyt.

Vähän ajan kuluttua hän palasi ja sanoi, ettei heidän ravintolassaan ole perunaa. Sitten hän sanoi, että lohkoperunaa on ja vastasin, että lohkoperuna käy.

Vähän ajan kuluttua sain lautasellani lohkoperunaa ja lihaa. Lohkoperunoita oli kolme. Keskityn nyt noihin kolmeen kappaleeseen. Olin päätellyt niiden sisältävän älyä. Selvittääkseni teoriani oikeellisuuden, suoritin terävällä veitsellä yhden lohkoperunan ruumiinavauksen. Arvelin kahden muun kappaleen olevan tarkasteltavan lähisukulaisia ja identtisiä tarkasteltavan kappaleen kanssa.

Lohkoperunaa peitti eräänlainen paneeraus, jossa oli maku. Paneerauksen alta paljastui vähän perunankuorta ja sitten mössöä. Mössö ei mielestäni ollut luonnollista perunaa vaan puristettua puuroa. Se ei maistunut millekään. Arvelin, että esineessä oli älyä enemmän kuin aavistinkaan.

Tarjoilija kysyi myöhemmin maistuiko ruoka. Sanoin, että ruumiinavaus oli paljastanut, että lohkoperunan sisällä ei ollut arkiperunaa vaan mössöä ja lohkoperunan maku oli maalattu mössön pintaan erillisellä, ei-perunamaisella maalilla. Tarjoilija hymyili veitikkamaisesti ja sanoi, että havaintoni olivat oikeita. Kysyin, oliko peruna keittiössä puuhailevan gourmet-kokin tuotantoa.

Ei ollut. Lohkoperuna oli tullut pakastettuna elintarvikkeita toimittavasta tukkukaupasta ruskeassa pussissa, eikä pussin päällä ollut mitään tuoteselostetta tai tiedotetta. Se oli vapautettu jäädytetystä tilastaan vasta vähän ennen lautaselle asettelua. Soitin seuraavana päivänä tukkukauppaan saadakseni tietää, sisältyykö heidän tuotteeseensa älyä. He kertoivat, että luettelossa oli sata erilaista perunatuotetta ja arvelin niissä olevan älyä vaihtelevia määriä. Kuvailin lautasellani edellisenä päivänä sijainnutta kappaletta ja sain maahantuojan nimen.

Maahantuojalta kuulin, ettei lautasellani ollutkaan ollut lohkoperuna, vaan jättilohkoperuna. Se oli maailmankuulu tuote, Idahon jättilohkoperuna. Pinnassa ollut maali ei ollut mitä hyvänsä tököttiä, vaan vehnäjauhon, suolan, riisijauhon, maissitärkkelyksen, erilaisten mausteiden, nostatusaineen, valkosipulijauheen, kasviproteiinin ja paprikamausteen tieteellisesti kehitetty seos. Siitä tuli maku, sisällä olevasta mössöstä massa. Internetissä on 1,5 miljoonaa mainintaa Idahon perunasta. Sen taustalla hyrrää huippuunsa automatisoitu tuotanto- ja kuljetuskoneisto. Tuotteessa on enemmän älyä kuin olin aavistanutkaan.

Tietääkö kukaan ravintolaa, jossa saisi tyhmää ruokaa?