| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa 22.03.2007 |

Mikään yhteiskunnan prosessi ei muistuta yhtä paljon katuprostituutiota kuin eduskuntavaalien ehdokkuus. Sanon tämän kokemuksen tuomalla bassolla. Jakelin mainoslehtisiä vaalien alla vuonna 1991 Vantaan ja Espoon kauppakeskuksissa.

Kun katuprostituutio kiellettiin, on vaaleja edeltävä tyrkytys entistä aukottomammin korvannut sen. Yhä häpeämättömämmin ehdokkaat korostavat omia avujaan, yhä vähemmän puolueensa linjaa. Valittavana on ”osaavia”, ”rohkeita”, ”rehellisiä”, ”kokeneita ja osaavia”, ”arjen asiantuntijoita” ja sitä rataa, taivaanrantaan saakka. Samaan aikaan demokratiasta kovasti vastuuta kantavat tahot pohtivat kansalaisten passivoitumista, keinoja äänestysprosentin lisäämiseksi ja äänestäjien outoa vieraantumista äänestettävistä. Syyllisiä ovat nukkuvat kansalaiset, nuo demokratian näivettäjät.

Niinpä näivettäjiä rankaistaan. He eivät saa yhtään edustajaa edustuslaitokseen. Koskaan ei pohdita, onko heidän käyttäytymisensä ehkä perusteltua ja ymmärrettävää. Tuo kolmannes jätetään nuolemaan näppejään, nollille. Edustajia saavat vain ne, jotka tukevat vaaliprosessia sen irvokkuudesta piittaamatta. Tämä ei ole oikein!

Teen demokratian rintamamiehille rakentavan ehdotuksen. Muutettakoon systeemiä niin, että kaikki äänivaltaiset Suomen kansalaiset saavat oman edustajansa valtiopäiville, riippumatta siitä, käyttävätkö he äänioikeuttaan. Tämä tarkoittaa, että nukkuvien puolue NuPu saisi osuutensa edustajapaikoista. Äskettäin päättyneissä vaaleissa tuo olisi merkinnyt noin 75 kansanedustajaa. Politiikan tutkijat laskekoot luvun tarkkaan ja analysoikoot, ketkä nyt valituista olisivat jääneet rannalle.

Sitten käytännön ehdotuksiin. NuPun ehdokkaat valittaisiin arvalla vaalipiireittäin, kun heidän lukumääränsä olisi selvitetty äänestämättä jättäneiden ja äänestäneitten suhteesta. Näin NuPulaiset pantaisiin samalle kalkkiviivalle muiden puolueiden kanssa. Arvonnasta johtuen NuPun ehdokas ei koskaan antautuisi ihmisarvoa alentavaan tyrkytykseen vaalien alla. Hän sitoutuisi astumaan eduskuntaan, jos arpa valitsisi hänet. Valituksi tulisi osaavampia arkielämän asiantuntijoita kuin nyt.

NuPun ehdokkaaksi saisi ilmoittautua jokainen kansalaisluottamusta omaava kansalainen ilman karsintaa. Kriteerit olisivat samat kuin muillekin. Ehtona olisi, ettei NuPulainen olisi aikaisemmin ollut ehdolla johonkin muuhun puolueeseen. Muutenhan NuPuun työntyisivät eri puolueiden ehdokasäänestyksissä pudonneet luuserit, eikä se olisi kunniaksi uudelle menettelylle. NuPun ehdokkaat olisivat sitoutuneita vain omiin ja kavereittensa periaatteisiin.

Hallitusneuvotteluista tulisi vaalien jälkeen mielenkiintoiset. Lujittuisiko lapuilla valittujen yhteistyö arvalla valittuja vastaan? Olisiko NuPussa kova ryhmäkuri? Ujuttautuisivatko NuPulaiset heti vanhojen puolueiden lemmikeiksi? Millainen valtataistelu alkaisi uuden ryhmän sisäisenä? Kuinka moni vaihtaisi ryhmää alkajaisiksi? Ottaisiko NuPu puoluetukea?

Entäpä kansa? Kun yksi vaalikausi olisi NuPulaisten enemmistövallassa kokeiltu uutta systeemiä, nousisiko äänestysprosentti seuraavissa vaaleissa? Jos se nousisi, olisi demokratian rintamamiehillä ainakin aihetta hurraamiseen.