Keski-Uusimaa julkaisi viikko sitten (3.11.) vieraskynäkirjoituksen, jossa arvioitiin poliitikkojen motiiveja. Seuraavana päivänä ilmestyi Internetiin (unite-the-armies.org) sivusto, jossa ehdotetaan maailman armeijoiden yhdistämistä ekokatastrofin torjumiseksi. Kannustin ystäväpiiriäni yhtymään vetoomukseen. Arvaatte varmaan, että kysymyksessä on ihmiskunnan poikkeuksellisen valistunut otos. Suuri osa jopa asuu Keski-Uudellamaalla.

Yleistän otoksen reaktion nyt koko ihmiskunnan suhtautumiseksi. Mainittu eliittijoukko on tuon tuostakin huokailemassa ”miksi kukaan ei tee mitään” – hokemaa. Arvelin, että he sankoin joukoin yhtyvät vetoomukseen maailman pelastamiseksi. Mutta valtaosalla usutetuista allekirjoittajista olikin päteviä syitä olla yhtymättä.

Arkkitehtuuria opiskellut henkilö piti sivustoa visuaalisesti amatöörimäisenä ja torjui sen esteettisistä syistä. Ymmärretään. Eihän maailmaa voi pelastaa epäesteettisesti. Kaivataan ehkä ISIS-järjestön omaksumaa estetiikkaa.

Toinen toi lörpöttelevän puhelinkeskustelun aikana esiin tavattomat kiireensä. Hän ei ole vakituisessa työssä. Ymmärretään. Eihän maailmaa ehdi pelastaa voittamattomien kiireiden keskellä. Pitää keskittyä tärkeisiin asioihin.

Kolmas, hieman uskovainen ilmoitti, ettei ihmisen pitäisi puuttua noin isoihin asioihin. Ne ovat korkeammassa kädessä ja menee ehkä jumalanpilkan puolelle, jos puuhastelee liian mittavien projektien kimpussa. Ymmärretään. Evoluution tuotteen on pysyttävä lestissään.

Neljäs sanoi, että hän tekee itsensä naurunalaiseksi, jos nimi yhdistetään täysin epärealististen hankkeiden höpertelyihin. Hän on merkittävässä asemassa. Ymmärretään. Ei merkittävässä asemassa oleva henkilö voi pilata uraansa hömpötyksillä.

Oletan, että ihmiskunta ei pelasta maailmaa. On noita kiireitä ja pahinta jos ihmiskunta joutuisi naurunalaiseksi. Kiitän ja ylistän kaikkia niitä rämäpäitä, uhkarohkeita, uljaita ystäviäni ja myös tuntemattomia, jotka heti ensimmäisellä viikolla kannattivat tyhjänpäiväistä vetoomusta ja uhmasivat mainitsemiani vaaroja.

Heidän nimensä säilyvät tuleville sukupolville.  Ne kysyvät joskus: ”miksi kukaan ei tehnyt mitään?”