SDP:n kansanedustaja Eemeli Peltonen kirjoittaa kolumnissaan (9.7.): Orpon hallituksen … suurin ongelma on sen epäoikeudenmukaisuus. Sen jälkeen hän esittää kaksi konkreettista esimerkkiä tueksi väitteelleen. Ne ovat irtisanomissuojan heikentäminen ja ensimmäisen sairauspoissaolopäivän muuttaminen palkattomaksi.

Irtisanomissuojan heikentäminen – erityisesti julkisella sektorilla – on oikeudenmukaisuuden vahva julistus, mikäli se ylipäänsä liittyy oikeudenmukaisuuteen eikä terveeseen järkeen. En kertaa nyt kritiikkiäni julkisen sektorin (noin) 100.000 hallintovirkailijan tehottomuudesta. Kirjoitin siitä 11.4. tällä palstalla ja sain kannalleni vahvaa tukea, erityisesti noissa tehtävissä aikaisemmin toimineiden rehellisten emeritus-virkahenkilöiden taholta. Nähdäkseni puolet tuosta irtisanomissuojan kätköissä piileskelevästä joukkiosta voitaisiin oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden nimissä sanoa irti ilman, että sektorin toimintakyky heikkenisi. Kertaan: en arvostele opettajia, poliiseja, lääkäreitä tai muita ei-hallinnollista työtä tekeviä kansalaisia. En edes ylipäänsä ihmisiä, vaan alalle pesiytynyttä toimintakulttuuria.

Palkattomasta, ensimmäisestä sairaspäivästä on käsitykseni samansuuntainen kuin irtisanomissuojasta. Muistaakseni asiasta on tehty tilastoja ja toivon niiden armotonta julkaisemista. Arvaan, että julkisella sektorilla – ja juuri näiden hallinnollisten virkahenkilöiden piirissä – tuo ensimmäinen sairauslomapäivä sijoittuu tilastollisesti usein maanantaiksi. En siis väitä, vaan arvaan. Mikäli olen oikeassa, arvaan myös poissaolon syyn, mutta olisi turhan ilkeää kertoa sitä tässä.

Kuka maksaa edellä mainittujen epäterveiden ilmiöiden laskun? Tavis, tavallinen kansalainen tietenkin. Tätä järjestelyä Eemeli Peltonen pitää oikeudenmukaisena. Sallittakoon, että olen eri mieltä.

Lopuksi annan vähän kieliopetusta. Sana ”epäoikeudenmukaisuus” on keksitty poliittisen kielenkäytön loistavaksi sananvalinnaksi. Sillä voidaan kuvata jokaista toimenpidettä, joka on kuvaajalle ikävä, epämukava, epäreilu tai jollain muulla tavalla kiusallinen. Tämä ei ole pelkkä kielikysymys, vaan törkeää epäjohdonmukaisuutta. Epäjohdonmukainen henkilö on ehkä tyhmä, jolloin virheen voi antaa anteeksi. Jos teko ei ole tyhmyyttä, vaan tarkoituksellista logiikan välttelyä, on sanojaa vaikeampi armahtaa. Tuo puhe on silloin yksi valehtelun muoto.

En tunne Peltosta, enkä siksi tiedä kummasta hänen kohdallaan on kysymys.

K-U 10.07.2023