Loistavaa, että Keski-Uusimaa puuttuu Tuusulanjärven kalastukseen uutisellaan ”Lähes kaikissa verkoissa vikaa”. Uutinen olisi ollut kuitenkin täydellisempi, jos lehdellä olisi ollut mahdollisuus paneutua perusteellisemmin asian taustoihin ja tutustua tapahtuneen todellisiin yksityiskohtiin. Kerrottakoon heti, että kuulun siihen kalastajien enemmistöön, joiden pyydyksestä oli löydetty ”vikaa”.

”Vikoja” oli ilmeisesti kaksi: toinen lipuista ei ulottunut aivan 1,2 metriä vedenpinnan yläpuolelle eikä pyydyksestä löytynyt kalastajan yhteystietoja. Kumpikaan näistä ei ole asiallinen vika. Verkon lippu näkyi Tuusulanjärvellä riittävän pitkälle kaikissa olosuhteissa ja yhteystiedot ovat tarpeellisia, mikäli pyydyksessä on jotain asiallista huomauttamista. Yhteystiedot eivät ole tarpeen esimerkiksi siitä syystä, että valvoja voisi kutsua kalastajan kotiinsa illalliselle. Mitään asiallista perustetta ei siis verkkojen kähveltämiselle ollut.  Pykäläperuste löytynee, mutta yleissääntönä muistettakoon, ettei järjen käyttö – jos sitä sattuisi olemaan – ei ole kiellettyä.

Mikä sitten lienee operaation todellinen perustelu? Paneutukaamme hieman tarkemmin asiaan.

Toinen lipuistani oli jätetty paikalleen ja siihen oli kiinnitetty punainen lappu, jossa viitataan kalastuslain pykälään 101. Valmiiksi painettuun lappuun pitäisi kirjoittaa kähveltäjän nimi ja puhelinnumero. Näitä ei ollut kirjoitettu. Kalastuslain pykälän toisessa momentissa lukee: Vesialueen omistajalla, osakkaalla tai kalastusoikeuden haltijalla on oikeus ottaa talteen pyyntiin asetettu pyydys, jota ei ole merkitty 33 §:n 2 momentissa säädetyllä kalastusoikeuden osoittavalla merkillä, sekä siinä oleva saalis edellyttäen, että pyydyksen omistajaa ei tavoiteta tai tämä ei kehotuksesta huolimatta poista sitä…

On kysyttävä, mikä lain määrittelyistä sopii pyydysten kähveltäjään: onko hän Kirkonkylän vesialueen omistaja, osakas tai kalastusoikeuden haltija? Ollaanpa nyt yhtä pilkuntarkkoja kuin pyydyksiä kähvellettäessä! Ei laki salli talteen ottajaksi mitä hanttapulia hyvänsä.

Toiseksi: pyydys oli merkitty kalastusoikeuden osoittavalla merkillä, jonka perusteella omistajan tavoittaa yhdellä puhelinsoitolla. Näin ei menetelty.

Kolmanneksi viittaan kalastuslain seuraavaan pykälään: talteenottopaikalle on jätettävä mahdollisuuksien mukaan tiedot talteen ottajasta sekä pyydyksen tai kalastusvälineen säilytyspaikasta… Näin ei kähveltäjä tehnyt.

Asiassa on niin paljon hämärää, että herää epäily toimenpiteen todellisesta luonteesta. Kysymykseen löytyy selvennystä verkkosivuilta. Siellä tämä kalastusvalvojaksi nimitetty henkilö (jota toiminnan perusteella olen kutsunut kähveltäjäksi) ylvästelee tapauksesta, jossa hän moottoriveneellään ajaa (omasta mielestään huonosti merkattuun) verkkoon Tuusulanjärvellä, repii verkon puukolla ja ryhtyy tämän jälkeen kampanjaan verkkokalastuksen kieltämiseksi koko järvellä. Olenkin joskus ihmetellyt, miksi verkkoni ovat repeilleet oudolla tavalla.

En syytä ketään varkaudesta, koska asia on uutisoitukin. Sen sijaan toimenpiteeseen liittyy paljon kummallisuuksia ja asiallisia virheitä. Nähdäkseni poliisille voisi tehdä tutkintapyynnön ainakin ilkivallasta. En tee sitä, koska poliisilla on tärkeämpääkin tekemistä kuin jahdata naurettavia kiusankappaleita.