Vastuuta vältellen…

… Eurooppa nytkähti, kun Britannia poistui exit-ovesta. Aika näyttää, mikä on nytkähdyksen suunta.

Britannian kansanäänestys on esimerkki demokratian vääristymästä, eikä tämä ole kannanotto vaalin lopputulokseen. On paikallaan pohtia, millaisia päätöksiä on syytä tehdä edustuksellisen demokratian keinoin, millaisia kansalaisten suorina päätöksinä ja mitä aivan muilla – luit oikein – menetelmillä.

Suomen kansanäänestys kieltolaista oli järkevä. Asia oli yksinkertainen ja perustelut valinnalle henkilökohtaiset, eivät puoluepoliittiset. Sen sijaan kysymykset, joihin sisältyy monimutkaisia, toisiinsa vaikuttavia kokonaisuuksia ja jotka edellyttävät syvällistä tietoa useammilta aloilta, ovat haasteita kansanedustajille, puhumattakaan kansasta.

Minulla on tästä eräs henkilökohtainen kokemus. Aikanaan eduskunnassa äänestettiin ns. Vanhasen ponnesta, joka torjui ydinvoiman lisärakentamisen. Äänestin itse ydinvoimaa vastaan ja perusteluni poikkesivat vastustajien valtaosan perusteluista. Kun kyselin heiltä – hieman ilkikurisesti – perusteluita, olivat vastaajat hämmentyneitä ja vastaukset usein puuta heinää. Asia oli ylivoimainen monille edustajille ja siitä huolimatta – tai ehkä juuri siksi – he olisivat mielellään jättäneet asian kansanäänestyksen ratkaistavaksi. Nyt työnnetään Natoon liittymistä kansan kontolle.

Jos vaikeaa ja monimutkaista asiaa ei uskalla päättää, ei sitä pidä kipata sellaisen joukon vastuulle, jolla on vielä vähäisemmät resurssit ymmärtää kokonaisuutta. Pitää tehdä päinvastoin. Pitää löytää itseään viisaammat ihmiset.

Kaksi esimerkkiä: maapallon väestönkasvua ja ilmastonmuutosta ei pidä päättää perinteisen demokratian keinoin, sillä ne pitäisi ratkaista nopeasti. Loputon jaarittelu tuo tuhon. Tuollaisissa ongelmissa pitäisi luottaa monimuotoiseen, eettisesti valveutuneeseen asiantuntijoiden ryhmään, jolla ei ole poliittista painolastia. Etukäteen tulisi sitoutua sen päätökseen.

Demokratia ei ole pyhä lehmä, johon kaikissa kysymyksissä voi nojata. Vastuullista on luopua vallasta kun päätös tuntuu ylivoimaiselta, mutta valtaa ei pidä luovuttaa väärään suuntaan.