Poliitikot ovat viime aikoina olleet kovin innokkaita todistelemaan, että tiivis (Osmo Soininvaara) ja väljä (Matti Vanhanen) rakentamistapa ovat kumpikin toinen toistaan parempia, mitä ympäristöarvoihin tulee. Älkää uskoko tässä asiassa muita kuin itseänne. Esitän nyt joitakin perusteluja tälle ultraradikaalille ja epäpoliittiselle kannanotolleni.
Kaupunki muistuttaa suuresti elollista olentoa. Sillä on aineenvaihduntansa. Se syö materiaaleja ja ulostaa jätettä. Se käyttää ulkopuolelta saamaansa energiaa. Sillä on hermoverkko, joka jakautuu tietoiseen osaan, esimerkiksi televisioihin ja kännyköihin ja tämän taustalla piilevä alitajunta, joka tarkkailee, säätelee ja ohjailee huomaamattamme kaupungin toimintoja. Kaupungilla on luuranko: kiviset talot, kadut ja torit. Sillä on elämänvaiheensa, nuoruutensa ja vanhuutensa sekä näiden rinnalla muistina historiansa ja unelmina tulevaisuutensa. Kaupunki on persoonallisuus. Varoitan perusvirheestä 1: älkää pitäkö kaupunkia sieluttomana koneena.
Kun puhutaan ympäristöarvoista, tarkoitetaan nykyisin liian usein ja vain hiilijalanjälkeä. Käsite on paljon laajempi. Ympäristöarvoihin kuuluvat kaikki vaikutukset – välittömät ja välilliset – jotka heijastuvat päästöinä, saasteina ja luonnonvarojen tuhlauksena myös kaupunkialueen ympärille: veteen, maahan ja ilmaan. Melu esimerkiksi kuuluu näihin asioihin. Ei myöskään pidä kuvitella, että arvot ovat vain aineellisia. Kaupungilla on henkensä, kuten jokaisella yksilöllä. Perusvirhe 2: asiaa tarkastellaan piinallisella tarkkuudella, mutta vain yhden kapean rakosen läpi.
Ei ole kloonattuja neropatteja, mutta ei myöskään jostain kopioituja ihannekaupunkeja. Kirjassa Världens Hufvudstäder (1892) esitellään 24 tuon ajan suurkaupunkia eri maanosissa. Sen sivuilla erilaisuuden ja monikulttuurin rikkaus loistaa, kun nykyinen mankeli ei vielä ole latistanut kaupunkien persoonallisuutta. Joten lopuksi perusvirhe 3: tehdään kaupungit samalla laskentakaavalla ja kuvitellaan, että niiden asukkaat ovat tasapaksua mössöä ja viihtyvät siellä missä mössön määrätään viihtyä.
