Avainsana /Keski_Uusimaa

Eero Paloheimo

Kuntavaalit ovat kaavavaalit

Tulevat kuntavaalit ovat kaavavaalit. Kun sosiaali- ja terveysasiat siirretään kuntatasolta korkeampaan käteen, jää pormestareille ja sen sellaisille vähemmän pohdittavaa. Jäljelle jäävistä aihepiireistä kaavoituskysymykset ovat merkittävimmät.

Tämä näkyy jo.

Järvenpäässä suurehkon montun täyttäminen erilaisilla rakennusprojekteilla on viime vuosina askarruttanut kuntalaisia. Keravalla asemanseudun pilvenpiirtäjämetsä uhkaa hävittää luonnonmetsän. Tuusulan maalaiskunta havittelee kaupunkimaisuutta muodottomalla mastodontilla keskellä Hyrylää. Helsingillekään tämä junttimainen isottelu ei ole vierasta. Niinpä maamme kaupunkisuunnittelijat yhtyvät kauhistelemaan Elielinaukion turmelemista ylimitoitetulla rakennusoikeudella.

Näissä suunnitelmissa ei ole kysymys siltarummuista, eikä edes kaupunkisuunnittelun uudesta muodista, vaan suuremmasta asiasta. Kaksi vastakkaista arvomaailmaa taistelee nyt äänestäjien suosiosta. Jako ei ole vasemmiston ja oikeiston eikä minkään muidenkaan perinteisten ryhmittymien välinen. Kaikissa vaalien ehdokaslistoissa on kummankin arvomaailman edustajia. Toinen joukko on vanhentunut ja toinen uusia arvoja ymmärtävä.

Vanhentunut joukko on juuttunut niihin aatteisiin, joita toteutettiin Manhattanilla sata vuotta sitten. Silloin ei ollut tietokoneita eikä kännyköitä, ei etäyhteyksiä eikä visuaalista viestintää. Oli perusteltua arvostaa tehokasta ruuhkautumista, voimakasta talouskasvua ja uutta tekniikkaa ilman vähäisintäkään kriittistä reunahuomautusta. Luonnonarvot jätettiin maalaisten iloiksi. Kaupunki on kone, ihmiset sen osia ja polttoainetta.

Uusien arvojen ymmärtäjät ovat toista maata. Heille asuinpaikka on asukkaita varten, ei päinvastoin. Heille kunta ei ole kolmiulotteinen, vaan neliulotteinen kokonaisuus. Aika; kunnan historia ja tulevaisuus ovat se neljäs ulottuvaisuus. He ovat myös havahtuneet näkemään luonnonarvojen syvällisemmän merkityksen niiden kokijalle. Heillä ei ole vallankäyttäjän kiimaa puhaltaa näytille isoja ilmapalloja. He haluavat elää tyytymättä koneen osaksi tai polttoaineeksi.

Pohdi, kenen joukossa kuljet.

Eero Paloheimo

Harhoja ja propagandaa

Mikko Lamminpää kirjoittaa vastineen (2.4.) kolumniini (K-U 31.3.) ja kertoo haluavansa ”oikaista joitain kirjoitukseni virheitä”. Kiitokseni tästä halusta.

Sitten itse asiaan.

”Virheitä oikaistessaan” Lamminpää poimii erillistapauksia, tekee niistä tilastollisia johtopäätöksiä, ja pitää tuloksia virhetietojen vastakohtina, tosiseikkoina. Tämä lähestyminen on neutraalisti ilmaistuna höpertelyä. Itse esitin vain olettamuksen eurooppalaisten ja amerikkalaisten geeniperinnön erosta ja pidän kiinni olettamuksestani, kunnes jollain höpertelystä poikkeavalla tavalla toisin osoitetaan.

Käsitteistä puhuessaan Lamminpää kertoo tosiseikkana, että jo vuosikymmeniä on ”sulatusuuni” korvattu ”hedelmäsalaatti” käsitteellä. Internetissä sanapari ”kansojen sulatusuuni” saa 1500 vastinetta ja ”kansojen hedelmäsalaatti” nolla (0) vastinetta. Lamminpään innostus opettaa tässä asiassa on sekin ennenaikaista.

Sitten asenteista ja ”perimmäisistä tarkoituksista”, joista Lamminpää minua epäilee. Lamminpää itse kutsuu omaa lähestymistään ”syvemmäksi tarkasteluksi”. Kohteliaasti ilmaistuna se on epäloogista harhailua. Sen sijaan voi kiinnittää huomion Lamminpään USA:ta moittivaan vihapuheeseen, jossa ”eri etniset kansanosat elävät erossa” ja ”rotusortoa ei ole kitketty”. Nuo ovat pinnallisia heittoja. Kuinka hyvin Lamminpää mahtaa tuntea USA:n arkipäivää?