| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa 30. 4. 2004 |

Kun WTC tunnettuna syyskuun päivänä oli luhistunut, tuli USA:n presidentti kuvaruutuun ja kutsui kaappauksen tehneitä terroristeja pelkureiksi. Lausunto televisioitiin koko maailmaan. Onnettomammin ei olisi voinut sanaansa valita. Heitä olisi voinut kutsua kymmenillä muilla haukkumasanoilla, esimerkiksi iljettäviksi, sydämettömiksi tai roistoiksi. Mutta pelkureiksi? Tämä arvio ei riipu siitä, miten itse asiaan suhtautuu.

Sananvalintaa ei voi puolustella esimerkiksi sillä, että haluttiin nostaa amerikkalaisia mielialoja liioittelemalla. Jokainen voi vaihtaa mielessään teon motiivit, olosuhteet ja tavoitteet hyväksyttäviksi, kuvitella sitten itsensä tekijäksi ja pohtia, mitä ominaisuuksia teko ihmiseltä vaatii. Sen jälkeen voi arvioida sanan “pelkuri” osuvuutta. Se oli bumerangi, koska vähä-älyinenkin päättelee, ettei presidentti Bush rakasta totuutta.

Mehän kaikki muistamme, miten Bushista tuli presidentti.

Sitten alettiin pommittaa Afganistania. Pommituksen tarkoituksena oli etsiä Osama bin Ladenia. Osumatarkkuudessa oli heikkouksia, koska Osama bin Laden ei kuollut eikä löytynyt pommittamalla. Siviilejä kuoli operaatiossa paljon enemmän kuin WTC:ssä, mutta heidän kuolemansa johdosta Suomen eduskunta ei noussut seisomaan ja viettänyt hiljaista muistohetkeä. Moni kiihkeä Bushin kannattaja oli sillä kannalla, että olisi pitänyt pommittaa enemmän ja tappaa enemmän. En usko, että Osama bin Laden olisi löytynyt sen helpommin.

Huomio suunnattiin pois Afganistanista, kun keksittiin “pahan akseli” ja toinen roisto, Saddam Hussein. Bushin faijalla oli jo ollut huonot välit Saddamin kanssa ja vanhoja kalavelkoja maksettavana. Saddam Husseinilla sanottiin olevan joukkotuhoaseita. Viitattiin biologisiin, kemiallisiin ja ydinaseisiin. Rummutus oli niin vahvaa, että Suomessakin jokainen tiesi niitä Irakissa olevan. YK.n tarkkailijat etsivät noita aseita. Jos niitä olisi löytynyt, olisi alettu pommittaa Irakia. Koska niitä ei löytynyt, alettiin pommittaa Irakia. Löytymättömyyden sanottiin johtuvan siitä, ettei Irak auttanut tarpeeksi tehokkaasti aseiden löytämisessä.

No mitä pienistä. Irakin pommittaminen selitettiin oikeutetuksi, koska oltiin pelastamassa ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Uskooko joku?

Hieman tästä kohteesta länteen sijaitsee Sudan, jossa on menossa kansanmurha. Miksi USA ei ala pommittaa Sudania? Eikö Bush ole huomannut, että siellä olisi hyväntekijälle hommia? Kannattaako yleensäkään uskoa, mitä Bush sanoo? Viettääkö eduskunta sudanilaisten muistolle hiljaisen tuokion? Ihaileeko Tarja Halonen Bushia? Mitä Penttiläkin urputtaa?

Vähän aikaa sitten tuli julkisuuteen tieto neuvottelutarjouksesta, jonka sanottiin tulleen Osama bin Ladenilta. Se hylättiin, eikä siksi, että olisi epäilty sen aitoutta, ehtoja pidetty kohtuuttomina tai vastapuolen sanaan ei olisi luotettu. Tarjous hylättiin auktoriteettisyistä. Mutta auktoriteettisyyt eivät estäneet äskettäin Tony Blairia matkustamasta Libyaan ja Gaddafia Belgiaan.

Niin on miltä näyttää. Eikä hyvältä näytä.