| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 8.5.2012 |

Muistatteko vielä, kun kokoomuksen Ilkka Kanervalta kysyttiin, onko hän koskaan käyttänyt sanaa ”neukku”. Ilkka vastasi, ettei sellaista saisi oikein kysyäkään, kun tuo sana kuulostaa niin rumalta. Ryssittely oli ymmärretty kieltää jo vuosikymmeniä aikaisemmin, erään Kekkosen toimesta. Jääkiekko-otteluiden selostajalta meinasi kieli mennä solmuun, kun koko ajan piti kälättää neuvostoliittolaispuolustajista ja neuvostoliittolaishyökkäyksistä.
Muistatteko vielä ajan, kun joitakin ihmisiä teititeltiin, siis muitakin kuin Tasavallan Presidenttiä, itäsuomalaisia mummoja ja Matti Klingeä? Sitten se tuli, ruotsinlaivojen ja tasa-arvoisuuden myötä, tuo suurenmoinen sinuttelun buumi, joka levisi kulkutaudin lailla yhä laajempiin kansankerroksiin ja saavutti ikääntyneemmätkin ihmiset, kaappasi valtaansa seudun toisensa jälkeen ja hivuttautui uskaliaasti kohti itärajaa. Nyt on niin vaikeaa, kun suomenkieltä taitavat, kohteliaat kiinalaiset eivät osaa kuin teititellä.
Onneksi kieltä rikastutetaan nykyisin harmaalla, ketään loukkaamattomalla kapulalla. Sanat ”kehittää”, ”suorittaa” ja ”edistää” ovat valttia, niitä on syytä sirotella joka rakoon. Ne ovat myönteisiä ilmaisuja, eikä niistä joudu koskaan vastuuseen. Ne eivät velvoita mihinkään. Ne eivät tarkoita mitään. Ne eivät tuo käyttäjälleen syytettä lakitupaan. ”Suorittakaamme edistyksellisiä toimenpiteitä kuntamme kehittämiseksi” on hieno ilmaisu.
Kiellettyjen sanojen lista pitenee sitä mukaa, kun kriittinen massa kokee jonkun sanan loukkaavaksi. Tiedätte varmaan, ettei saa sanoa: heimo, hintti, tyttö, eskimo, merkonomi, muija, lappalainen, kääpiö, insinööri, neekeri, lihava, ukkeli, rotu tai merimies. Jokaiselle löytyy käyttökelpoinen vastine. ”Pyylevän oloinen, etniseltä taustaltaan Pohjois-Suomesta kotoisin oleva tummaihoinen merihenkilö” on esimerkki korrektista ilmaisusta.
Kieltä ei kuitenkaan ole vielä kurinalaistettu niin paljon, ettei ulkonäöltään, taustaltaan ja ammatiltaan mielivaltaista ihmistä saisi kutsua idiootiksi. Siinä ei ole mitään loukkaavaa. Toinen myönteinen uutinen. Suomen kielen toiseksi yleisintä sanaa ”ja” ei ole kielletty ja yleisin sana ”vittu” on myös sallittujen joukossa. Viimeksi mainittu käsite on eräiden kansalaispiirien ja ikäluokkien piirissä kohonnut useimmin käytetyksi sanonnaksi, ylivoimaiseksi kultamitalistiksi. Sana kohottaa sanojan itsensä tarkasti aikaansa seuraavien, uraa uurtavien kansalaisten joukkoon.
Kielen uusia, monikulttuurisia sanontoja ja käsitteitä on jokaisen ajan tasalla olevan ihmishenkilön syytä käyttää ahkerasti. On sivistynyttä sanoa keskustelukumppanille silloin tällöin ”kamoon” tai ”fakjuu”. Mikäli edellisten sanontojen lausuminen on vaikeaa, voi puutteen korvata merkityksellisillä ilmaisuilla ”aivaan”, ”nääinon” tai ”joopajoo”. Vielä yksi tärkeä ohje: ei koskaan pidä sanoa ”erittäin hyvä”, ”oikein hyvä” tai ”varsin hyvä”. Pitää sanoa ”todella makee” tai ”sikamakee” tai hieman vanhahtavasti ”tosihyvä”.
Paljon on jo noustu kalevalaisesta rappiotilasta, mutta tekemistä riittää.