Purku vai suojelu?

Olen saanut nähtäväkseni 18.3.22. päivätyn museoviraston lausunnon, jossa puolustetaan kunnantalon suojelua ja Tuusulan kunnanhallituksen 2.5.22 päivätyn vastineen, jossa äänin 10-3 ehdotetaan kunnantalon purkua. Luettu dialogi luo kuvan sivistyneestä kansalaisesta, joka yrittää kärsivällisesti opettaa tietämätöntä moukkaa. Vastineen alkupuolen muotoilu ”Tuusulan kunta katsoo”, jossa purkuhalua selitellään, on loukkaus Tuusulan kuntalaisia – niin nykyisiä kuin menneitäkin – kohtaan. Ei kunta ajattele eikä katso. Tässä tapauksessa katsojat olivat nuo kymmenen kunnanhallituksen jäsentä. Jos asiasta olisi järjestetty kunnallinen kansanäänestys, olisi ilmaisu juuri ja juuri oikeutettu.

Vastine sisältää kohtuuttoman paljon perusteettomia olettamuksia, ilmeisen väärää tietoa ja peittelemätöntä, tarkoitushakuista ja johdattelevaa vääristelyä. Hullunkurisinta on, että kunnanhallitus on valinnut rakennustekniikan ja korjausrakentamisen asiantuntijaksi ilman laatuun erikoistuneen lääkärin, joka ei kuulemma ole koskaan käynyt katsomassa taloa.

Kannanottoon olisi loogiset perustelut, jos jo kymmenen vuotta sitten, kun rakennuksen ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia havaittiin ja korjauksia ehdotettiin, olisi tehty perusteellinen korjaussuunnitelma ja siihen perustuva kustannusarvio. Edelleen: jos yksityiskohtia puolueettomasti tarkastellen olisi tultu kustannusvertailussa siihen lopputulokseen, että taloa ei voi korjata kohtuullisilla kustannuksilla, vaan se on valitettavasti purettava, olisi purkupäätös ollut – ei välttämättä silloinkaan oikea, mutta jotenkin perusteltu.

Näin ei toimittu, vaan vuosi toisensa jälkeen korjauksen suunnittelurahat pyyhittiin budjetista pois. Perustelu oli mystisestä lähteestä saatu tieto, että rakennus tullaan joka tapauksessa purkamaan. Asiaa alettiin selvitellä toivotusta lopputuloksesta lähtien, ei lähtötietoihin perustuen. Kiivettiin takapuoli edellä puuhun. riin päästiin vuosi vuodelta lähemmäksi suunniteltua tavoitetta, jossa talon tila olisi heikentynyt siihen jamaan, että voidaan julistaa kunnantalon loppuratkaisu – purku, Endlösung.

Purku ei vielä nytkään ole perusteltu. Se voidaan estää yksinkertaisella toimella. Annetaan jollekin kyvykkäistä suomalaisista insinööritoimistoista toimeksianto: suunnitelkaa korjauksen lopputulos, jossa terveyshaittoja ei varmasti ole, rakennus kestää teknisesti vuosikymmeniä, arkkitehtonisia arvoja ei vähennetä ja korjauksen hinta on alhaisempi kuin vastaavan uudisrakennuksen. Ammattitaitoinen porukka selviää takuulla näillä ehdoilla korjauksista. Tarvitaan vain tilaaja, jolla on oikea päämäärä. Tosin se edellyttää tilaajalta jonkin verran enemmän ammattitaitoa kuin yksinkertainen tokaisu: puretaan kämppä. Suunnitelma maksaisi joka tapauksessa vähemmän kuin nykyinen epämääräinen jahkailu, ja sen toteuttaminen tulisi halvemmaksi kuin vastaava uusi talo.

Kysymys on päättäjien tahdosta. Tällaista, totuuden avaavaa ratkaisua kuitenkin pelätään ja pitkäaikaisen, huolella laskelmoidun purkutavoitteen perusteettomuutta kavahdetaan. Purkuhankkeesta on luultavasti taloudellista hyötyä joillekin päättäjille. Siltä tämä ainakin näyttää.

Eero Paloheimo
Dr-Ing, Tekn. tri, Professori emeritus