| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 29.1.2012 |

Urheilussa liitetään joskus toisiinsa lajeja, jotka eivät ainakaan tue toisiaan. Ampumahiihto on sellainen ja tuloksen ratkaisee yhdistetty saavutus. Mutta miten suhtautuisitte sellaiseen ampumahiihtoon, jossa ammuntatulosten perusteella valittaisiin urheilija edustamaan maata olympialaisten hiihtokilpailussa? Sellainen kilpailu meillä on nyt käynnissä politiikan urheilukentällä. Presidentinvaalissa menestyminen on menestymistä vaaleja edeltävissä ohjelmissa, ei itse tehtävässä. Se ei takaa, että valittu olisi paras presidentti. Ne ovat kaksi eri lajia. Vaalissa pärjäämiseen tarvitaan lavasäihkettä, itse hommassa vakavampia ja arkisempia kykyjä. Onko tullut äänestyskopissa mieleen?
Arvostan molempia toiselle kierrokselle valittuja. Niinistöä ainakin siksi, että hän on kahdesti kieltäytynyt merkittävästä hänelle tarjotusta asemasta ja siksi, ettei hän puhemiehenä pelästynyt kansanedustajien kiukuttelua. Haavistoa ainakin siksi, että hän rohkeni kertoa homoutensa yleistä reaktiota aristelematta ja siksi, että hän on oma-aloitteisesti ottanut vihreiden useisiin hölmöilyihin etäisyyttä. Kannustan niitä, jotka äänestävät toisellakin kierroksella ja ihmettelen niitä, jotka jättävät äänestämättä. En siis ota kantaa ehdokkaisiin.
Kiinnitän tässä yhteydessä huomiota siihen, että presidentti Koivisto perui kantansa, joka painokkaasti esitettiin vaalien ensimmäisen kierroksen suuressa vaalikeskustelussa ja koski presidentin valtaoikeuksien supistamista. Koivisto arveli ensin, että valtaoikeuksia on ehkä supistettu liikaa. Nähtyään vaalikeskustelun hän arvioi, että ehkä on parempi, ettei valtaa panna liiemmälti jakeluun. Mielipiteen muutos saattaa liittyä juuri valintatapaan.
Tämän narinan jälkeen lienee paikallaan esittää joitakin rakentavia ehdotuksia.
Ehdotan poistettavaksi julkisista vaaliohjelmista kaikki sirkuksen piirteet. Ehdotan, että media ei yrittäisi niin kovasti saada lukijamääriä kohotetuiksi tai katsojamääriä kasvatetuiksi. Ehdokkaita ei pidä kutsua viihdeohjelmiin pelleilemään. Ehdokkaita ei tule asettaa kävely-, uinti-, soutu- tai painikilpailuihin. Ehdokkailta ei saa kysellä intiimejä asioita, kuten seksisuoritusten mahtavuutta. Ehdokkaiden sukulaisia, kavereita tai lemmikkieläimiä ei pidä korottaa jalustalle hämmästeltäviksi. Jos katsojat ja lukijat pitkästyvät, niin vaihtakoot aviisia tai kanavaa. Järjestettäköön muita kilpailuja noiden asioiden puitteissa.
Ehdotan tulevien vaaliohjelmien suunnittelijoiksi rekrytoinnin ammattilaisia. Heidän hommansa on valita tehtäviin ihmisiä, jotka pärjäävät siinä työssä, johon heitä ollaan palkkaamassa. Vain ammattitaidoton valitsee työtehtävään hakijan, joka lipevimmin häntä miellyttää työhaastattelussa. Ehdotan, että jokaisen ehdokkaan perustiedot testataan julkisessa tentissä. Ehdotan, että ehdokkaan neuvottelutaidot koetellaan oikeita kriisitilanteita simuloivissa tilanteissa, joihin ei voi ennalta valmistautua. Ehdotan, että jokaisen ehdokkaan entiset tekemiset poliittisissa ratkaisuissa syynätään katu-uskottavuuden varmistamiseksi.
Yhteenvetona: jos presidenttiä valitaan, ei pidä testata komeljanttarin taitoja.