Lastenkirjaa lukemassa

Seniorikansalainen, jolla on 2-vuotias lapsenlapsi, saattaa joulun aikoihin päätyä lukemaan lastenkirjaa. Harri Mannerin Humpatti etsii kotia osui näin käteeni. Olin haltioissani.

Nykyään on valttia, että lastenkirjoissa on pieni ripaus todellista elämää, juuri sen verran, että puhumaan opetteleva ei saa liian kaunisteltua kuvaa maailmasta. Nuoren aikuisen iässä olevat kirjoittajat ja kirjojen arvioijat haluavat rehellistä kuvausta sairaasta maailmastamme. Hirvittävyyksiä ei lastenkirjoihin silti pidä ujuttaa, riittää kun pikkulapselle ei anna virheellistä, sievisteltyä kuvaa asioista. Todellisuutta pitää olla sen verran, että aikuisten maailma avautuu. Harri Manner ei vääntäydy tuohon kehikkoon.

Muistutanpa nyt aikuisille, millainen on se realistinen maailma, joka meille median kohteille avautuu toistuvasti jok’ikinen päivä: kaaos ilman alkeellistakaan suunnitelmaa, täynnä sotia ja verilöylyjä, terrorismia aamusta seuraavaan aamuun, huijauksia ja valehtelua, massojen laahautumista maasta toiseen, poliitikkojen oman edun ajamista, taloushuijauksia ja veroparatiiseja, kiirettä ja sairauksia, tarpeetonta roinaa ja hyödytöntä ajankäyttöä, saasteita ja jätteitä. Vai onko joku eri mieltä?

Sairaassa maailmassa on sairas hyvinvointivaltiomme. Se on paljon lähempänä meitä, näemme sen itse. Meillä ei leikata kurkkuja eivätkä pommit pauku päivittäin kadunkulmissa. Me tyydymme yksitoikkoisuuden ehkäisyssä mietoihin lääkkeisiin. Niitä ovat liiallinen alkoholin käyttö, avioerojen tavanomaisuus, huumeiden sallittavuus, herkkyys työpaikkojen ja kotiseudun vaihtamisessa, itsemurhat, pikaoleskelut vankilassa, kaikkinainen epävarmuus ja poukkoilevuus. Ei riitä, että tätä on ja sallitaan. Tätä myös ylistetään. Ei kukaan halua olla fossiili, joka nykymenoa paheksuu.

Humpatti iskee oikealla suoralla edellisen kanveesiin. Se on lempeästi piirretty ja väritetty, yksinkertainen ja kaunis tarina, vailla ilkeyksiä ja kyynisyyttä. Siitä tulee lapselle ja aikuisellekin hyvä mieli. Eikä edes iskua kanveesiin huomaa kuin vähän fiksumpi lukija.