… Davidsson, kun annoit minulle tilaisuuden perustella ajatusta kaikkein tärkeimpien kysymysten ratkaisijasta ja ratkaisijan valinnasta. Olet täysin oikeassa; vastaus ei ole helppo, mutta ei mahdotonkaan.
Kysymyksessä pitäisi varmaan edetä askel askeleelta.
- Vaihe olisi todeta, että eräät kysymykset ovat niin vaikeita ja kiireellisiä, että niiden ratkaisijana Rion tai Pariisin kaltaiset joukkokokoukset ovat liian hajanaisia ja hitaita. Tämän ymmärtäminen ei ole vaikeaa.
- Vaihe olisi todeta, että parempi ja nopeampi ratkaisu löytyisi jonkinlaisella ”viisasten ryhmällä”, joka pohtisi asiaa perusteellisesti ja ratkaisisi sen jollain määräenemmistöllä.
- Vaihe olisi määritellä kriteerit ryhmälle: ikäjakauma, sukupuolijakauma, kansallisuuksien jakauma etc. Pidän tärkeänä, että koko ryhmä olisi poliittisesti sitoutumaton, koska poliitikot ovat liikemiesten alalaji, eikä asiaa saisi antaa sellaisten käsiin. Eettinen tausta olisi toinen keskeinen kriteeri. Koko ryhmä pitäisi siis valita rajatusta joukosta. Roistot ja omaan pussiin pelaajat jätettäisiin jo valintatilanteessa ulos.
- Tähän saakka eteneminen ei ehkä olisi niin vaikeaa. Vaikeus alkaisi, kun henkilöitä alettaisiin nimetä. Nimittäminen muistuttaisi suuresti normaalia virkamiesnimitystä. Nimittäjä olisi mahdollisimman arvovaltainen taho, vaikkapa YK:n pääsihteeri. Poikkeuksena olisi vain nimitettävien ”poliittinen sitoutumattomuus”, ”eettinen tausta” ja ”ryhmän monimuotoisuus”. Tiedänpä hyvinkin, että elämänsä politiikan liemessä marinoidut henkilöt alkavat tässä vaiheessa huutaa kurkku suorana vastalauseita.
Mutta sen voi arvata. He ovat niin vakuuttuneita omasta viisaudestaan. Juuri siksi tässä likaliemessä uidaan.
