| Keski-Uusimaa 14.11.2013 |

Yli ryhmien rajojen on Tuusulan kunnanvaltuustosta löytynyt porukka, joka haluaisi erottaa kunnanjohtaja Hannu Joensivun. Toimeliaisuus on sinänsä erittäin kannatettavaa. Olen seuraillut kolmen vuosikymmenen ajan eri näkövinkkeleistä kunnan toimintoja ja yksi perusongelma on vaivannut sitä kaiken aikaa: valtuusto ei ymmärrä tehtäväänsä.
Valtuuston tehtävä ei ole ruotia nippeleitä vaan vetää isoja linjoja. Se edellyttää, että valtuustossa olisi riittävä määrä henkilöitä, joiden kantti riittää laajoihin, näkemyksellisiin kannanottoihin. On liioiteltua toivoa, että kaikki valtuutetut tähän kykenisivät, mutta se ei ole edes tarpeellista. Jo kourallinen olisi tyydyttävä. Parikymmentä olisi ehdoton Suomen ennätys.
Ellei tällaista pohjaa ole, valtuusto tyytyy muun tekemisen puutteessa riitelemään detaljeista. Näin on juuri käynyt. Valtuutetut ovat vapaaehtoisesti ottaneet nilkin roolin. Koska jossain pitää niitä suuria linjojakin vetää, on asia kaatunut sinne, minne se ei missään tapauksessa kuulu: virkamiehille. Demokratia toimii huonosti.
Olen välittömien havaintojeni ja joidenkin syväkurkkujeni kautta vakuuttunut siitä, että Tuusulaa vaivaa sama tauti kuin koko julkista hallintoa. Sen keskellä piileskelee hallinnollista puuroa keittelevä virkamiesten joukko, johon ei päästä käsiksi miltään taholta. Se kokoustaa, laususkelee laususkeluista, koulutuspäiväilee, virkamatkailee, kehittelee, selvittelee, selvittelee kehittelyjä ja kehittelee selvittelyjä.
Tämän joukon turha toiminta maksaa Suomelle noin 5 miljardia euroa vuodessa.
Tätä tautia yritettiin parantaa Tuusulassa purkamalla ja leikkauksilla viime vuonna. Purkajaksi pantiin tämä joukko itse. Purkajat keksivät leikata hyödyllisiä toimia ja oikeita töitä. Oikeat työt – siis kaikkien opettajien, lääkäreiden, poliisin jne. hommat – koskettavat äänestäjiä, kansalaisia ja median toimittajia. Hallinnoijien harmaa joukko säilyi suojassa. Tulos oli odotettu ja tavoiteltu: kauhistelu, jeesustelu ja peljästys.
Palaan kunnanjohtajan erottamisvaatimukseen. Käsitykseni on, että Tuusulan kunnanjohtaja Hannu Joensivu ei ole syyllinen edellä kuvattuun, epäterveeseen rakennelmaan. Joensivu ei pysty yksin runnomaan läpi tarpeellista ja mahdollista tervehdyttämistä, vaan tarvitsee taakseen luotettavan poliittisen tuen. Jos sitä ei ole, joutuu kunnanjohtaja ahtaaseen kuristukseen. Häntä pidetään pahiksena, joka saa niskoilleen kaiken sen epämukavuuden, joka edellä kuvatun prosessin seurauksena kaadetaan kuntalaisten niskaan eri muodoissa. Kuntalaisten rahoja ei käytetä tehokkaasti kuntalaisten hyväksi.
Kunnanjohtajan erottajat eivät ole kertoneet selkeää yhteistä perustelua erottamisvaatimukselleen. Epäilen, että taustalla on yksi yhteinen motiivi, mutta sitä ei kehdata kertoa. ”Me ei niinku totanoin diggata sen feissiä”. Saisinko kohteliaasti huomauttaa, että tuo ei riitä.
Aloitteessa on kuitenkin positiivinen puolensa ja siihen on tartuttava. On käytävä perusteellinen keskustelu kunnan eri elinten rooleista, valtuuston, hallituksen, lautakuntien ja eritasoisten virkamiesten tehtävien mielekkyydestä. Aloite suo tällaiseen keskusteluun mahdollisuuden. Sitä on odotettu pitkään.