| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa 29.10.2005 |

”Valtio, jossa on korkea elintaso ja hyvin järjestetty sosiaaliturva” on hyvinvointivaltio (Suomen kielen perussanakirja, 1994). Kukapa sellaista ei haluaisi puolustaa?

Turvallisuus on hyvinvoinnin avainsana. Se sulkee pois asioita ja sen oheistuotteena on yhtä ja toista muuta. Pois jäävät vaara ja jännitys. Ne korvataan televisiossa esitetyillä selviytymisohjelmilla, formulakisoilla ja joka neljäs vuosi järjestettävillä kunnallisvaaleilla. Pois jäävät oikeat ongelmat, mutta niiden korvikkeeksi saadaan avioerot, itsemurhat, mielenterveyden hajoaminen ja huumeet. Pois jää vaivalloisuus, mutta tilalle on tullut ulkoistaminen. Ruokaa ei tarvitse laittaa eikä purra, koska marketissa myydään valmiiksi pureskeltua einestä. Lapsia ei tarvitse hoitaa, koska ne hoituvat ammattihoitajan hanskassa. Vanhuksia siirrellään laitoksissa erityisillä nostureilla, koska hoitajien selät altistuisivat muuten venähdyksille. Maahanmuuttajat huolehtivat siivouksesta.

Turvallisuuden kylkiäisiä ovat rajoitukset ja kiellot. Henkilökohtaiset valinnat ovat liian riskaabeleja. Ravintoloissa ei kohta saa tupakoida, turvavyötä on käytettävä ja sananvapautta rajoitetaan lakimääräisesti.

Jos hyvinvointivaltio olisi eläin, se olisi rasvamaksaa kasvattava, luonnottomasti syövä hanhi.

Hyvinvointivaltiolla on vain yksi unelma – ja sekin lattea. Hyvinvointivaltion unelma on olla vielä hyvinvoivempi valtio. Tähän tarvitaan hienoviilattua lainsäädäntöä ja siihen päättäjiä ja heidän apuvoimiaan usealla tasolla. Sitä kutsutaan työksi. Sotaa käyvällä tai oikeiden ongelmien kanssa kamppailevalla maalla on oikeita unelmia. Sorron alla elävällä kansallakin on unelma. Unelmat ja haasteet ovat välttämättömiä paitsi ihmiselle, myös maalle. Maassa, jolla on unelma, ei huumeisiin tai itsemurhiin ehditä paneutua.

Hanhi ei ymmärrä, että sen asiat eivät ole mallillaan. Jos hyvinvointivaltio näkisi ongelmansa ja huomaisi niihin ratkaisun, kehkeytyisi sille samalla oikea unelma. Sellaiseen olisi saumaa. Maailma on täynnä ongelmia, joita hyvinvointivaltiot eivät ratko – vaikka voisivat – vaan lisäävät. Energiakysymys on ratkaisematta. Läntisten teollisuusmaiden pitäisi tuottaa energiansa siten, että Kiina, Intia ja kaikki Afrikan valtiot voisivat seurata samaa mallia. Se sulkee pois esimerkiksi ydinenergian. Monet metallit loppuvat ja asia pitää ratkaista pian. Itämeri ja Suomenlahti ovat saastuneempia kuin koskaan. Kala loppuu valtameristä. Maailman ilmasto muuttuu, ilmakehä samenee ja luonnonkatastrofit pukkaavat päälle. Väestöongelma ei parane sillä, että eurooppalaisia kannustetaan sikiämään. Jos Kiina kuluttaisi paperia kuten me, loppuisivat metsät hetkessä. Ja sitä rataa.

Me emme korjaa ongelmia, koska huominen on eilisen ja tämän päivän kaltainen. Muutokset ovat liian hitaita, etäällä yksilöstä ja kaikki tuntuu kovin mukavalta aina tässä ja nyt. Ruoka maistuu, maksa kasvaa.

Pakkosyötetty hanhi kuolee lopulta, koska ylisuuri maksa aiheuttaa sille hengitysvaikeuksia. Siksi hanhi kannattaa teurastaa ennen sen hidasta kuolemaa.