Hyvä, Järvenpää!

| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 8. 1. 2004 |

Hyvä, Järvenpää!

Järvenpää seuraa Tuusulan esimerkkiä ilmoittaessaan, että kakstonniset asettavat omat, puolueista riippumattomat ehdokkaansa kunnallisvaaleihin. Siinä on järkeä. Jo aikaisemmin eräät Tuusulan kunnallispoliitikot muodostivat oman Tuusulan Puolesta – yhdistyksensä, johon liittyi kuntalaisia läpi puoluekentän.

Poliittisesti aktiivinen suomalainen äänestää nykyisin neljissä vaaleissa. Kun presidentinvaalit unohdetaan, jäävät jäljelle edustajien valinnat EU-parlamenttiin, eduskuntaan ja omaan kunnanvaltuustoon.

EU:n parlamenttivaaleissa on jo aikaisemmin huomattu, että esimerkiksi perussuomalaisilla ja RKP:llä ei pidä olla omia listojaan. Millaista politiikkaa ne mahtaisivat Brysselissä ajaa? EU:ssa ja Suomessa kiistellään eri asioista, eri tasoilla. Logiikka toimii kumpaankin suuntaan. Suomessa on omia, meille tärkeitä kysymyksiä, jotka ovat muita kuin esimerkiksi Portugalissa tai Sloveniassa. Olisi mieletöntä sitoutua Suomen eduskuntavaaleissa äänestämään vain niitä puolueita, joilla on edustuksensa EU-parlamentissa. Silloin suomalaiset erityisongelmat unohdettaisiin ja meidät valettaisiin samaan keskimääräiseen muottiin kuin muut eurooppalaiset.

Sama pätee, kun verrataan eduskuntavaaleja ja kunnallisvaaleja.

Jos kaikissa kunnissa sitouduttaisiin äänestämään vain niiden puolueiden ehdokkaita, joilla on ehdokkaansa eduskuntavaaleissa, jäisivät kuntien kuntakohtaiset erityisongelmat taka-alalle ja kuntalaiset joutuisivat tyytymään jostain puoluetoimistosta jaeltuihin yleisohjeisiin omia, heille läheisempiä ja tärkeämpiä kysymyksiä ratkaistessaan. Tuusulan osalta voidaan heti mainita Anttilan alueen kaavaratkaisut, Järvenpään osalta Pro Pellot – yhdistys ja sen tavoitteet. Mitä näistä asioista ymmärtää helsinkiläisillä tai rovaniemeläisillä miehitetty puoluetoimisto? Mitä tekemistä noilla organisaatioilla on edes tällaisten asioiden kanssa? Näissä asioissa mielipiteet halkaisevat eduskuntapuolueet ja on tietysti oikein, että samanmieliset vetävät yhtä köyttä pikemmin kunnalle keskeisissä kysymyksissä kuin esimerkiksi yhdistyvät sillä perusteella, saako Suomen ravintoloiden baaritiskeillä tupakoida vai ei.

Selvää on, että politrukit eivät tällaisesta menosta tykkää. Osa vihreistä oli mukana Tuusulan Puolesta – yhdistyksen perustamiskokouksessa. Tämä johti siihen, että puoluetoimisto lähetti oman pikku opettajansa torumaan asiasta Tuusulan Vihreiden syyskokoukseen. Oletan, että muissa puolueissa ollaan yhtä suvaitsemattomia kuin vihreissä.

Kysymys on tietysti vallan hunajasta.

Puoluetoimistojen väki on usein joukkoa, joilla ei politiikan ulkopuolella ole kovinkaan paljon käyttöä. Siitä syystä ollaan huolestuneita pienestäkin lohkaisusta, joka irrottaa murenen siitä ainoasta; puoluetoimiston käyttämästä vallasta. Väliä hällä, mitä asioita missäkin kunnassa ajetaan, kunhan ajetaan niitä asioita, joka lisää eikä vähennä juuri meidän kannatustamme. Pelätään, että hajaannus vie ääniä eduskuntavaaleissakin.