| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Vihreä Lanka -lehdessä 16.11.07 |

Ilmastonmuutos, ilmastonmuutos, ilmastonmuutos.

Tuttu laulu kaikkialla. Teollisuusväki, poliitikot ja akateemiset viisaat kulkevat otsa rypyssä ja sormi pystyssä pauhaamassa asiasta. Kaikki ovat keksineet sen. Eri puljut järjestävät seminaareja ”höpöhöpö ja ilmastonmuutos” tai ”miten käärimme fyrkkaa ilmastonmuutoksesta”. Viime talven lämmin sää herätti sikeimmätkin unikeot, vaikka asia oli tiedossa ja siitä kerrottiin jo 25 vuotta sitten. Ensin kuulin sen Martti Tiurilta.

Ydinvoimaa vastustettiin mutta Tiuri puolusti ydinvoimaa. Siksi Tiurin puheita piti vastustaa ja hänen esittämiään uhkia vähätellä. Ydinvoiman puolustajat taas vähättelivät uhkia kuin uhkia. Olisi ollut parempi, ettei olisi vähätelty. Mutta jälkiviisaus on tympeää, siis katseet tulevaisuuteen!

”Ilmastonmuutos” on sievistelevä sana, koska se on maailmanlopun osatekijä. Muitakin komponentteja on ja usein ne vahvistavat toisiaan. Tila on labiili, joka tarkoittaa, että vähintään kaksi muutosta vahvistaa toisiaan ja siksi prosessi kiihtyy. Esitän nyt kaksi muuta osatekijää monien joukosta. Ne ovat merkittäviä puheenaiheita 25 vuoden kuluttua ja tiedossa nyt, mutta niistä ei vielä piitata, koska ne eivät konkreettisesti kosketa meitä.

Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku on 750 miljoonaa ja noussee 1300 miljoonaan mainittuna ajanjaksona. Luonnonalueet otetaan viljelyskäyttöön, sademetsät hakataan ja savannit tyhjennetään suurista nisäkkäistä. Afrikkaan syntyy kymmeniä miljoonakaupunkeja lisää tuona ajanjaksona, koska maaseutu ei elätä kasvavaa väestöä. Metropolit slummiutuvat ja muodostuvat tautien ja väkivaltaisuuden keskiöiksi. Pakolaisvirta Afrikasta Eurooppaan pahentaa tilannetta, koska pystyvin osa väestöstä pakenee. Katastrofin estämiseksi ei ole ohjelmaa.

Autojen määrä maailmassa kasvaa samassa ajassa 1.25 miljardiin, noin kaksinkertaiseen nykyiseen nähden. Ne aiheuttavat sotkua liikenteessä, loukkaantumisia ja kuolonuhreja, kuluttavat öljyn ja lisäävät ilmakehän hiilidioksidia. Polkupyörä ei korvaa autoa, vaan pitäisi omaksua saasteeton liikennemuoto, joka on turvallinen eikä kuluta öljyä. Se on olemassa, mutta sitä ei oteta tosissaan, koska nykyautot menevät vielä kaupaksi. Asian konkretisoituminen ideasta käytännöksi kestää vuosikymmeniä.

Tänne ei tulvi kansainvälistä lehdistöä, iltapäivälehdet eivät paina extra-numeroita eikä televisio tarjoa erikoislähetyksiä tämänkään kirjoituksen johdosta. Surullista, että sensaatio ja väkivalta käyvät kaupaksi, maltillinen varoittelu ei.