Maapallon luonnonympäristö on hätätilassa. Ongelma ei ratkea perinteisellä ihmiskeskisellä etiikalla, vaan elämäkeskisellä etiikalla. Tätä lähestymistä saatetaan pitää epärealistisena, jota se lyhyellä aikavälillä onkin. On kuitenkin erehdys pohtia maapallon ongelmia lyhytjänteisesti, vain päivänpoliittisia mahdollisuuksia tuijottaen. Todellista realismia on tarkastella asioita tavallista suuremmassa mittakaavassa ja totuttua pidemmällä aikajänteellä.
On ainakin kolme megaluokan ongelmaa, joihin poliittisista syistä ei tohdita kajota. Ne ovat a) pitkän tähtäyksen globaali resurssipolitiikka, b) armeijoiden ohjaus planeetan ympäristön pelastamiseen ja c) sopimus maailman väestökehityksestä.
Resurssipolitiikka edellyttäisi globaalia kirjanpitoa maapallon materian ja energian varannoista, niiden kulutuksesta ja riittävyydestä tuleviksi vuosisadoiksi. Armeijoiden ohjaaminen puolustustaisteluun jälkeläistemme ympäristön säilyttämiseksi olisi ihmiskunnan yhteinen, viisas päätös. Eivät maakunnatkaan tarvitse toisiaan vastaan taistelevia poliisijoukkoja. Tässä kirjoituksessa käsittelen kuitenkin tarkemmin vain maailman väestöpolitiikkaa, joka on täysin hunningolla. Nykyisen ihmiskunnan lelliminen väestökysymyksessä kuormittaa tulevia sukupolvia vastuuttomasti ja julmasti. Tuo julmuus saa muotonsa ennen muuta maapallon ainutlaatuisen ja rikkaan aarteen – monenkirjavan elämän – latistamisena ja tuhoamisena.
Vastakkaiset päämäärät
Ihmiskunnalla ei ole harkittua päämäärää. Se ajelehtii fysiikan ja biologian lakien ohjaamana, ilman omaa tahtoa kohti usvaista tulevaisuutta. Ei ole oivallettu, että myös ihmiskunnalla – kuten kansalla, perheellä tai puolueella – voi olla tavoite ja tahto. Niinpä tämä porukka on virran viemää tavaraa. Tavoite on oltava ensin, sitten keinot sen saavuttamiseen. Ensin pitäisi huomata ja hyväksyä, että ihmiskunnalla voi olla ja pitää olla sekä tahto että tavoite. Tästä taidetaan olla yksimielisiä. Sitten on valittava vaihtoehdoista ja siihen sopu varmaan loppuukin.
Ihmiskunnan nykyinen päämäärä on ”nokkelan ihmisen” malli. Se on yksipuolisen tekninen ja taloudellinen. Näille tavoitteille ei nähdä mitään seiniä eikä kattoa. Tekoäly, geenitekniikka, joka paikan digitaalisuus, taloudelliset perustelut kaikille ratkaisuille, hömppäviihde, mukavuus ja turvallinen tylsyys, ruumiiden syväjäädytys tavoiteltaessa ikuista elämää ja globaali monokulttuuri ovat enemmistön suosimia johtotähtiä ja demokratiassa enemmistö määrää. Keinotekoinen ja turvallinen jännitys yhdistettynä löysään helppouteen on aikamme tunnus. Suosikkini on edellisen vastakohta, ”viisaan ihmisen” ratkaisumalli. Ihmiskunta on silloin planeettamme uskollinen rakentaja ja isäntä, eikä pöyhkeä, piiskuriksi ilmoittautunut olento. Ihmiskunta löytää tuossa vaihtoehdossa harmonisen tilan, joka säilyy peruspiirteiltään vuosituhannesta toiseen. Perustavin muutos nykyiseen on maailman muuttumaton väkiluku, joka voi olla vain murto-osa nykyisestä. Sen saavuttamiseen menee vuosisatoja, ja sitä käsittelen tässä kirjoituksessa. Kutsun teknosfääriksi koko sitä elotonta työkalujen verkkoa, joka on ihmisten rakentama ja levittäytyy kaikkialle maailmaan. Tuleva teknosfääri on tässä vaihtoehdossa rajattu vuosituhansiksi noin puoleen maapallon pinta-alasta, noin 70 miljoonaan neliökilometriin.
Toinen puolisko on suojeltu ihmisiltä ja varattu maapallon miljoonille muille lajeille. Sen arvo ei ole välineellinen, vaan itseisarvo, uskonnollisen arvon kaltainen. Ihmislaji tunnustaa elämän rikkaan lajikokonaisuuden perusarvoksi, eikä käytä lajinsa hirmuvaltaa. Suojelualueet erilaisine biotooppeineen ja maisemineen sekä omaehtoiset kulttuuripiirit perinteineen ja tapoineen lomittuvat yhdessä planeetan kattavaksi, rikkaaksi ja kauniiksi kudelmaksi. Ihmiskunnan kulttuuripiirit kehittyvät tässä vaihtoehdossa omaehtoisesti. Kulttuuripiirillä on yksilöä vankemmat perusoikeudet. Toisen tapakulttuurin konkreettinen peukalointi on tökerö ajatusvirhe. Arkielämässä palataan samaan itsenäisyyksien tilaan, joka vallitsi ennen suuria löytöretkiä. Puuttuminen toisen kulttuuripiirin identiteettiin olkoon sopimatonta ja aggressiivinen puuttuminen rikollista. Eurooppalaiset viettäkööt vuosisatoja katumusharjoituksia menneiden valloitustensa anteeksipyyntöinä. Mutta kulttuuripiirien rajat ovat suodattimia, eivät seiniä. Vuosisatoja kestävä rauha luo ilmapiirin, jossa sota on kuolemaa julmempi häpeä ja siihen valmistautuminenkin tuomittua. On opittu, ettei junan lattialle syljetä. Onko rauhan opettelu vaikeampaa? Kulttuuripiirit suojelkoot perinteitään ja identiteettiään. Niiden erilaisuus on rikkaus. Varjeltakon tätä ihmiskunnan yhteistä aarretta kuin silmäterää.
Ongelmien perussyy
Maa, meidän taivaankappaleemme on sairas. Sen tauti on ylettömästi lisääntynyt ja lisääntyvä ihmislaji. Se synnyttää jopa etäispesäkkeitä syövän lailla. Tämä on aiheuttanut joukon ongelmia, jotka osittain kiusaavat ihmisiä itseään, mutta ensisijaisesti kaikkea elollista ja – välillisesti ja väistämättä – silloin myös ihmistä.
Ensimmäistä ongelmajoukkoa voisi kutsua sosiaaliseksi ja siihen kuuluvat esimerkiksi nälänhädät, sodat, massamuutot, terrorismi, kansainvälinen rikollisuus, epidemiat ja resurssien ehtyminen. Ne ovat lajimme jäsentenvälisiä juttuja. Näistä vain massamuutot lisäävät väestönkasvua, mutta väestönkasvu kasvattaa näitä kaikkia ongelmia.
Toinen ongelmajoukko on leimallisesti ekologinen. Se tuhoaa luontoa välittömästi ja siihen kuuluvat aavikoituminen, vesipula, metsäkato, valtamerien saastuminen, ilmastonmuutos ja eliölajien sukupuutot. Mikään näistäkään ei edistä väestönkasvua, mutta väentiheys synnyttää ja kasvattaa näitä kaikkia.
Ympäristön ja ihmiskunnan ongelmia
Väestönkasvun johdannaiset vahvistavat usein toisiaan ja aiheuttavat siten tuhoprosessin kiihtymisen. Kun ongelmat pahenevat, vahvistuu hätätilanteille ominainen moraalinen rappio. Väkimäärä on perusta kaikille maan ongelmille. On tärkeintä puuttua juuri siihen.
Nykytilanne
Maantieteellisesti maapallo jaetaan kuuteen maanosaan, joista jätän Antarktiksen tässä yhteydessä käsittelemättä. Muut viisi ovat Aasia, Afrikka, Amerikka, Eurooppa ja Oseania. Oheinen taulukko valaisee ongelmaa eri maanosissa. Amerikan olen jakanut kahtia.
| Maanosa | P.-ala | Väkiluku | Vs. tiheys | Vs. kasvu | Kasvu |
| M.km2 | M. henk. | hnk. km2 | M.henk/v. | % | |
| Aasia | 43,8 | 4504 | 103 | 41,8 | 0,9 |
| Afrikka | 30,4 | 1256 | 41 | 31,2 | 2,5 |
| Et. Amerikka | 18,1 | 646 | 36 | 6,5 | 1,0 |
| P. Amerikka | 24,2 | 361 | 15 | 2,6 | 0,7 |
| Eurooppa | 10,2 | 742 | 73 | 0,6 | 0,1 |
| Oseania | 9,0 | 41 | 5 | 0.6 | 1,5 |
| Yhteensä | 135,7 | 7550 | 56 | 83,3 | 1,1 |
Lähde: United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Division (2017). World Population Prospects: The 2017 Revision
On tärkeää huomata heti, että maanosien välillä on ratkaisevia eroja ja vaikka ongelma on seurauksiltaan yleismaailmallinen – kaupan, muuttoliikkeen ja yhteyksien tähden – on käytännöllistä käsitellä väestöongelmaa maanosa maanosalta.
Kestävä koko väkiluku
Maailmanlaajuista keskustelua ei käydä siitä, mikä on maailman kestävä väkiluku, millä perusteella se valittaisiin ja miten siihen päästäisiin. Vaikeneminen on sairauden kipulääkitystä. Tätä kaikkein tärkeintä, olennaisinta kysymystä vältellään ja planeetta kiertää aurinkoa vuosi vuodelta kuin narkoosissa. Ehdotan maailman pysyväksi väkiluvuksi enimmillään 2,0 miljardia henkeä. Sellainen se oli 1920-luvun lopulla. Nyt se on nelinkertainen tuohon nähden ja uhkaa kasvaa kahdeksankertaiseksi ensi vuosisadalla.
Arvioni perustuu maailman ylikulutuspäivään, jonka WWF julkaisee vuosittain. Tuo päivämäärä saavutettiin 1. elokuuta vuonna 2018 ja se aikaistuu vuosittain noin viikolla. Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.
Karkeasti arvioiden voisimme elää tuota velkaa kasvattamatta, jos maailman väkiluku olisi 4 miljardia, kulutus ei kasvaisi ja maailman luonnonsuojelualueet olisivat niin olemattomat kuin nykyisin. Ensimmäinen ehto on epärealistinen ja toinen on moraaliton. Tekniikan nykytaso luo maailman asukkaille nykyistä korkeamman kulutustason. Koskemattoman luonnon itseisarvo taas on kestävän tilan eettinen imperatiivi. 2,0 miljardin väkiluku maapallolla voisi taata, että lajien sukupuutot loppuvat ja keskimääräinen kulutus olisi kaikkialla siedettävä, joskaan ei ylellinen missään.
Käydyn keskustelun tavallisin toteamus on, että väkiluvun ennustetaan nousevan jollekin siedettävälle tasolle väliaikaisesti ja johonkin vuosilukuun – tavallisimmin vuoteen 2100 – mennessä. Siitä eteenpäin ei arvioida mitään, ei kasvusta eikä määrästä. Tämä asenne on älytön. Väestökehitys pitää eritellä siihen saakka, kun kestävä taso on pysyvästi saavutettu.
Miten jakautuisi pysyvä 2,0 miljardin väkiluku maapallolla?
Ensinnäkin, puolet maapallon pinta-alasta jätettäisiin muun elämän resurssiksi ja meikäläiset hallitsisivat rakennelmineen toista puolikasta. Tämä on muiden eliölajien näkökulmasta hirmuinen vääryys, mutta vedän nyt kotiin päin lajimme hyväksi. Rajumpaa puolueellisuutta ei omatunto salli, mutta minua ahneempia ja anteliaampia lajikumppaneita kyllä löytyy. Ehdotukseni mukaan ihmislajille jäävä maa-ala (kun Antarktis ja muut asumiselle epämukavat alueet jätetään pois laskuista) olisi noin 68 miljoonaa neliökilometriä ja väentiheys noilla alueilla 30 henkeä neliökilometrille. Metsästys ja kalastus olisivat tietysti siellä sallittuja.
| Maanosa | Pinta-ala | Väkiluku | Väentiheys | Muutos |
| M. km2 | M. henkeä | henkeä/km2 | M. henk. | |
| Aasia | 43,8 | 641 | 14,6 | -3863 |
| Afrikka | 30,4 | 449 | 14,8 | -807 |
| Et. Amerikka | 18,1 | 268 | 14,8 | -378 |
| P. Amerikka | 24,2 | 358 | 14,8 | -3 |
| Eurooppa | 10,2 | 151 | 14,8 | -591 |
| Oseania | 9,0 | 133 | 14,8 | + 92 |
| Yhteensä | 135.7 | 2000 | 14,7 | -5500 |
Ihanteellinen väkiluku suojelualueineen ja sen edellyttämä väkiluvun muutos
Aikataulu ja keinot
On syytä panna merkille, että käsiteltävä ongelmamme on synnytetty – konkreettisesti ja kuvaannollisesti – alle sadassa vuodessa. Tuo aika on ihmisyksilölle iäisyys, mutta taivaankappaleen kehityksessä salamanisku. On arvioitu, että maailman väkiluku oli 2 miljardia vuonna 1927, eikä ongelma korjaannu yhtä nopeasti kuin se syntyi. Korjattava asia ei ole ihmislajin pulma, vaan paljon tärkeämpi: on palautettava elämänmuotojen rikkaus ja turvalliset olosuhteet sen säilymiselle planeetalla. Tarkastellaan ensin kokonaisuutta. Realistista olisi ottaa heti maailmanlaajuiseksi ohjeeksi kahden lapsen yläraja kaikille naisille. Väkiluku laskisi silloin, koska aina on myös yhden lapsen perheitä ja lapsettomia naisia. Ratkaisu pitäisi tehdä heti, mutta lienee poliittisesti mahdollinen vasta vuosisatamme lopussa, jolloin maailman väkiluku on ehtinyt kasvaa noin 11 miljardiin. On korjattava Kairon väestö- ja kehityskonferenssin järkyttävä erehdys, jonka mukaan vapaaehtoinen perhesuunnittelu on perustava ihmisoikeus. Millä perusteella? Ajatellaanpa hetki sellaista julistusta, että perustava ihmisoikeus on ajaa tien oikeata tai vasenta laitaa!
Kiinan yhden lapsen politiikka on merkittävin tämän vuosisadan ympäristöteko. Jos vuosisadan lopussa sitouduttaisiin kahden lapsen politiikkaan, olisi kehitys oheisen kuvion mukainen ja 2 miljardin raja saavutettaisiin vuonna 2600. Silti kuviossa punaisella rajattu alue ylittäisi maapallon kantokyvyn ja lopputulos olisi tuhoisa. Tämä politiikka ei siis ole riittävän tehokas. Siksi tulisi monissa maissa heti seurata Kiinan esimerkkiä.
Punaiset pisteet kuvaavat väkiluvun kehitystä. Punaisella viivalla rajattu alue kuvaa sitä ihmismäärää, joka ylittää kestävän luonnonvarojen hyödyntämisen.
Väkiluvun mahdollinen kehitys tulevaisuudessa
Tähän ratkaisuun liittyy selkeä käytännön ongelma. Maanosat ja maat eivät ole tasa-arvoisia, vaan joidenkin syntitaakka on muita suurempi. Oseania ei ole vielä ongelma, ei myöskään Pohjois-Amerikka. Eurooppa saattaa alentaa väkilukuaan vapaaehtoisesti, mutta sen ei tietenkään pitäisi kasvattaa sitä yhtään. Samaa voi optimistisesti toivoa Latinalaiselta Amerikalta. Aasia ja Afrikka muodostavat sen sijaan kaksi erilaista ongelmaa. Aasiassa tulisi useimpien maiden seurata Kiinan esimerkkiä, koska väenahtaus on jo nykyisin ja keskimäärin vahingollinen. Ensi-avuksi riittäisi, jos 9 väkirikasta maata; Bangladesh, Japani, Intia, Koreat, Filippiinit, Vietnam, Pakistan, Indonesia ja Thaimaa seurasivat Kiinan esimerkkiä, ottaisivat väliaikaisesti käytännöksi yhden lapsen politiikan ja myöhemmin jatkaisivat sitä määrätietoisella kahden lapsen politiikalla. Noissa 10 maassa (Kiina mukaan luettuna) on väentiheys jo 200 henkeä/km2 keskimäärin ja niiden yhteinen väkiluku on 3,3 miljardia. Noihin maihin kiteytyy suurin osa ajankohtaisista ongelmista. Jotta elämä säilyisi rikkaana, pitäisi alueiden luontoarvoja parantaa ratkaisevasti nykyisestä.
Tähän ratkaisuun liittyy selkeä käytännön ongelma. Maanosat ja maat eivät ole tasa-arvoisia, vaan joidenkin syntitaakka on muita suurempi. Oseania ei ole vielä ongelma, ei myöskään Pohjois-Amerikka. Eurooppa saattaa alentaa väkilukuaan vapaaehtoisesti, mutta sen ei tietenkään pitäisi kasvattaa sitä yhtään. Samaa voi optimistisesti toivoa Latinalaiselta Amerikalta. Aasia ja Afrikka muodostavat sen sijaan kaksi erilaista ongelmaa. Aasiassa tulisi useimpien maiden seurata Kiinan esimerkkiä, koska väenahtaus on jo nykyisin ja keskimäärin vahingollinen. Ensi-avuksi riittäisi, jos 9 väkirikasta maata; Bangladesh, Japani, Intia, Koreat, Filippiinit, Vietnam, Pakistan, Indonesia ja Thaimaa seurasivat Kiinan esimerkkiä, ottaisivat väliaikaisesti käytännöksi yhden lapsen politiikan ja myöhemmin jatkaisivat sitä määrätietoisella kahden lapsen politiikalla. Noissa 10 maassa (Kiina mukaan luettuna) on väentiheys jo 200 henkeä/km2 keskimäärin ja niiden yhteinen väkiluku on 3,3 miljardia. Noihin maihin kiteytyy suurin osa ajankohtaisista ongelmista. Jotta elämä säilyisi rikkaana, pitäisi alueiden luontoarvoja parantaa ratkaisevasti nykyisestä.
| Valtiot | Pinta-ala | Väkiluku | Väentiheys |
| milj. km2 | milj. henkeä | henkeä/km2 | |
| Bangladesh | 0,144 | 147 | 1 023 |
| Japani | 0,378 | 127 | 337 |
| Intia | 3,288 | 1095 | 333 |
| Koreat | 0,219 | 72 | 328 |
| Filippiinit | 0,300 | 89 | 298 |
| Vietnam | 0,330 | 84 | 256 |
| Pakistan | 0,804 | 166 | 206 |
| Kiina | 9,597 | 1314 | 137 |
| Indonesia | 1,919 | 245 | 128 |
| Thaimaa | 0,514 | 65 | 126 |
| Yhteensä | 17,493 | 3403 | 194 |
Väkiluku Aasian väkirikkaissa maissa
Aasian väkirikkaimmat maat
Afrikan ongelma ei taas ole väen nykyinen määrä, vaan kyltymätön lisääntyminen. Väestönkasvu, joka on 2,5 % vuodessa merkitsee väestön kaksinkertaistumista noin sukupolven aikana, 28 vuodessa. Silloin Afrikan väentiheys olisi yhtä vastuuton kuin Euroopan on jo nyt. Afrikka tarvitsee apua perhesuunnittelussa. Olisi oikeudenmukaista tilanteen alkuperäiseltä aiheuttajalta, Euroopalta, antaa eteläiselle naapurillemme vahvaa ja epäitsekästä apua asiassa. Se olisi eduksi molemmille maanosille ja tukisi näiden kahden harmonista yhteiseloa tulevaisuudessa. Viimeiset 50 vuotta on maapallon väestönkasvusta ja väkiluvusta käyty kiistaa. Väkilukuun puuttumista on pidetty jostain syystä sopimattomana. Loputonta väestönkasvua ei kukaan tervejärkinen ole kuitenkaan voinut hyväksyä. Siitä syystä on keksitty jatkuvasti muita, uusia ratkaisuja asialle kuin pakotteet. Sellaisia temppuja ovat olleet naisten kouluttaminen, elintason kohottaminen, kulutuksen vähentäminen, kasvissyönti ja massamuutot. Vaikuttaa usein siltä, että tavoite ja keinot sen saavuttamiseksi ovat vaihtaneet paikkaa. Nähdäkseni on aika tunnustaa tosiseikka: maailma tarvitsee väestösuunnitelman ja toimivat keinot sen toteuttamiseen. Kairon julistus on kumottava.
Suomen mahdollisuus toimia
Edellisen jälkeen on luonnollista kysyä, mitä suomalainen äiti tai Suomen valtio voi tässä asiassa tehdä. Tarkastellaan ensin maamme väestötilannetta. Väkiluku on 5,52 miljoonaa, väentiheys 17,6 henkeä/km2 ja kasvu maltillista. Voin iloisesti ilmoittaa niille, jotka vaativat naapuriltaan aina kannustavaa esimerkkiä asiassa kuin asiassa, ettei se ole synnyttämisen kohdalla Suomessa tarpeen. Riittää, kun pidetään popula nykyisissä rajoissa. Sen verran poikkean tästä säännöstä, että se 18 lasta siittänyt kansanedustaja olisi voinut hillitä itseään sen viidennen kohdalla ja myös, ettei synnytystalkoita tarvita. Nämä olivat ohjeet yksittäiselle kansalaiselle. Ole huoletta.
Sen sijaan kaikille kansainvälisissä kuvioissa toimiville päättäjille annettakon selkeä viesti. Asia, josta olen tässä kirjoittanut, on elämän ja kuoleman kysymys meidän taivaankappaleellemme. Vitsailkaa vaikka kaikesta muusta, mutta ottakaa tämä asia vakavasti. Käyttäkää jokainen mahdollinen tilaisuus ja keino vaikuttaaksenne siihen, että Euroopan on vähennettävä väkilukuaan, kannustettava auttamaan ja tukemaan Afrikkaa perhesuunnittelussa ja painostettava koko Aasiaa, jotta se seuraisi Kiinaa sen esimerkillisessä politiikassa. Kaikki tämä on vasta välttämätön ensimmäinen askel. Prosessin on jatkuttava nopeimmillaankin vielä kymmenen sukupolven ajan maailmassa. Sotku on hulppeasti aiheutettu, mutta tulos vain vaivalloisesti ja sitkeästi korjattavissa.
