Kulunut kesä ja viimeiset viisi vuotta tukevat tiedeyhteisön enemmistön sitä käsitystä, että maapallon vuosittaiset keskilämpötilat nousevat. Media suhtautuu asiaan melko huolettomasti, koska tilanteen uutisointi hautautuu valtioiden välisten kiistojen ja tirkistelevien paikallisjuorujen massaan. Oletan, että huolettomuus on huomaamattomuutta, ei pahantahtoisuutta.
Se käsitys, että ilmastonmuutos ei johtuisi ihmisten toimista, lienee jo jäänyt lyhytaikaiseksi omituisuudeksi. Nykyisin vallitsevin kanta lienee, että keskilämpötila tosin nousee, mutta tasavauhtia parisen astetta vuosisadan loppuun mennessä, mutta eiköhän siitä selvitä. Sen pidemmälle asiaa ei pohdita.
Syvällisemmin asiaa ovat ajatelleet eräät yksittäiset tutkijat, esimerkiksi James Hansen ja James Kasting. Näistä jälkimmäisen mainitsee toimittaja Pasi Toiviainen herättävässä kirjassaan Ilmastonmuutos Nyt, jossa hän käsittelee näitä kysymyksiä hyvin perusteellisesti.
Muutoksen luonteeseen on kiinnitetty liian vähän huomiota. Yleisimmin varmaan uskotaan, että ilmiö on väliaikainen ja pysähtyy jossain vaiheessa. Tähän viittaavat arviot vuosisatamme lopun lämpötilasta, ikään kuin ajanlasku loppuisi siihen. Toinen omituisuus on ajatus lämpötilan tasaisesta noususta seuraavina vuosikymmeninä. Siihen ei ole perusteluja. Näitä ajatuksia lähempänä totuutta on ilmeisesti arvio lämpötilan nousun tasaisesta kiihtyvyydestä. Silloin se nousisi vuosikymmen kerrallaan nopeammin ja nopeammin, kuin putoavan esineen vauhti. Tämäkin lienee liian optimistista.
Lämpötilan nousulla on seurauksia, jotka kukin erikseen ja erityisesti kaikki yhdessä kiihdyttävät lämpötilan nousua lisää. Sellaisia on valtamerien lämpeneminen, joka muuttaa hiilen kiertokulua, koska kylmien merien nieluvaikutus pienenee ja lämpimien päästöt kasvavat. Toinen on metaanihydraattien kaasuuntuminen ikiroudan sulaessa ja kolmas napa-alueiden heijastuksen pieneneminen. Neljäs suuri muutos on metsien aavikoituminen ja nieluvaikutuksen väheneminen.
Edellä mainitut ilmiöt voidaan yhdistää kokonaisuudeksi, joka kasvattaa maapallon lämpötilan nousua suhteessa muutokseen. Vastavuoroisesti, mitä nopeammin lämpötila nousee, sitä voimakkaammin kasvaa ilmiöiden yhteisvaikutus. Tilaa kutsutaan labiiliksi, jota yksinkertaisimmin kuvaa kärjellään seisova sauva. Sauvan kaatuessa sen yläpää liikkuu ympyrän kehää. Oletetaan painottoman sauvan pituudeksi 1 km ja sen yläpäähän paino, lähtötilanteen epäkeskisyydeksi 1 metri ja unohdetaan ilmanvastus. Silloin tilanne kehittyy seuraavasti siihen saakka, kun sauva on kaatunut.
20 sekunnin kuluttua sauvan yläpää on liikkunut 3 metriä ja kehänopeus on 0,4 m/sek
40 sekunnin kuluttua sauvan yläpää on liikkunut 28 metriä ja kehänopeus on 3 m/sek
60 sekunnin kuluttua sauvan yläpää on liikkunut 225 metriä ja kehänopeus on 22 m/sek
80 sekunnin kuluttua sauvan yläpää on liikkunut 1570 metriä ja kehänopeus on 141 m/sek
Maapallo on nyt samassa tilassa kuin kuviteltu sauva. Lämpötila maapallolla vastaa sauvan kallistuskulmaa ja neljän mainitun tekijän yhteisvaikutus sauvan pään kehänopeutta. Analogia ei numeroarvoina täsmää, mutta tapahtumien etenemismalli noudattaa samaa matemaattista kaavaa, ilmaistuna differentiaaliyhtälöinä. Kauhistuttavin piirre on prosessin salakavaluus. Tästä petollisuudesta pitää keskustella nykyistä enemmän. Valistuneiden ihmisten tulisi tietää tämä kehityksen luonne. Sauva kaatuu 80 sekunnissa. Maapallon kohdalla kysymys on vuosikymmenistä, ei vuosisadoista, ellei radikaaleihin vastatoimiin ryhdytä pian.
On selvää, että kaikki mahdolliset toimet tulisi ottaa käyttöön prosessin estämiseksi ja tuhoisan muutoksen pysäyttämiseksi. Mikään ei ole sen tärkeämpää. Vuosi vuodelta ollaan ajautumassa lähemmäksi tilannetta, jossa mitkään resurssit eivät riitä pysäyttämään tuota tuhoisaa kehityskulkua. Tuskinpa kukaan pystyy edes vakuuttamaan, ettemme jo nyt ole peruuttamattomassa tilassa. Varmaa on kuitenkin, että tuhon pysäyttäminen vaatii vuosi vuodelta yhä huikeammin kasvavia toimenpiteitä. Aikaa ei ole hukattavissa yhtään.
Resurssit ovat olemassa. Maailman varustelumenot ovat yksistään 1500 miljardia euroa. Turhaan kulutukseen tuhlataan vähintään saman verran. Näillä pitäisi aloittaa. Ihmiskunnalla ei ole tätä tärkeämpää menoerää.