FinnSight – Forum 2020 – alustus

Arvoisat forumiin osallistujat,

  1. kesäkuuta 1992 esitettiin eduskunnalle lakialoite 22 hallitusmuodon muutokseksi, jonka mukaan jokaisen uuden hallituksen tulisi tuoda eduskunnalle suunnitelma pitkän aikavälin tulevaisuudesta. Esityksen allekirjoitti tuolloin 167 kansanedustajaa, joka lienee ollut uusi Suomen ennätys. Esitys synnytti polveilevan keskustelun, joka päätyi tulevaisuusvaliokunnan vakinaistamiseen 1. maaliskuuta 2000 uuden perustuslain myötä. Valiokunta oli kai ensimmäinen laatuaan maailmassa.

Koska aikani on kortilla, eikä kysymys ole menneisyys- vaan tulevaisuusvaliokunnasta, paneudun seuraavaksi tuleviin tavoitteisiin sekä maailmassa että Suomessa, muutaman vuosikymmenen aikajaksolla. Tämä forum keskittyy Suomen tulevaisuuteen, mutta edes keskipitkän aikavälin muutoksia ei ole mielekästä tarkastella maassamme sitomatta niitä arvioon koko planeettamme tulevaisuudesta.

Tarkastelkaamme asioita ja kehitystä niiden tärkeysjärjestyksessä. Ykkösasia on maailman tavoitteellinen väkiluku. Tämä kysymys sivuutetaan poliittisen korrektiuden vuoksi, vaikka siitä sopiminen olisi ollut välttämätöntä jo vuosikymmeniä. On itsestään selvää, että ihmiskunnan eläminen maapallolla vielä vuosisatoja – jokseenkin harmonisissa oloissa – edellyttää väkiluvun vaiheittaista pudottamista nykyisestä ensin puoleen ja vuosisatojen saatossa sitten neljännekseen. Tämän arvion tekemiseen tarvitaan logiikan ja rehellisyyden lisäksi erästä arvovalintaa.

Maapallon merkittävin arvo on sen monimuotoinen elämä. Se syntyi noin neljä miljardia vuotta sitten ja biosfääri käsittää nykyisin miljoonia satumaisia, ihmeellisiä eliölajeja. Tämän biosfäärin osana syntyi ihminen ja edelleen ihmislajin rakentama teknosfääri. Tarkoitan tällä paitsi rakennettuja alueita, myös viljelyksiä, laidunalueita ja talousmetsiä. Teknosfääri on toiminnaltaan ja rakenteeltaan biosfäärin kömpelö ja alkeellinen kopio ja sen näyttävin osa on iältään vasta kaksisataa vuotta vanha. Jo jokainen hyönteisyksilö on rakenteellisesti analoginen teknosfäärin merkittävimmän saavutuksen – kaupungin – kanssa, mutta tietysti paljon hienorakenteisempi.

Ihmiskunta on planeetan diktaattori. Jos ihmiskunnalla olisi siltä kohtuudella vaadittava viisaus ja hyvyys, ei planeetan tulevaisuudesta olisi huolta. Nykytilanteessa tuo tuntuu utopistiselta haaveelta. Viisaus on korvattu nokkeluudella, lyhytnäköisyydellä, vallanhalulla ja valitettavasti – valehtelulla. Tekniikan harkitsematon kehittäminen, laajojen tulevaisuusnäkymien puute ja loputon valtataistelu johtavat väistämättömään tuhoon.

Ihmiskunnan pitkän aikavälin suuret ongelmat pitää ratkaista nykyistä päättäväisemmin. Arkiongelmiin paneutuneiden poliitikkojen rinnalle tarvitaan korkeatasoinen, itsekkäistä valtapyrkimyksistä vapaa, kansainvälinen ja tehokas ryhmä, joka määrittelee ihmiskunnan ja maapallon keskeiset pitkän tähtäyksen tavoitteet. Sellaisia ovat esimerkiksi maailman harmonisen tilanteen väkiluku ja globaali maankäytön rajaus teknosfääriksi ja biosfääriksi. Näistä peruskysymyksistä pitää sopia pikaisesti kansainvälisellä tasolla.

Olen käyttänyt näin paljon aikaa globaaleihin kysymyksiin, koska Suomen tulevaisuus on sidottu maailman muutoksiin. Edellä esittämäni ratkaisut eivät ole ennusteita vaan toiveita. On kuitenkin todennäköistä, että yksittäinen pieni maa voi vaikuttaa kahdellakin tavalla planeettamme tulevaan kehitykseen, ehdotuksilla, jotka tehdään kansainvälisillä forumeilla ja toisaalta: konkreettisilla esimerkeillä.

Kaksi pitkän tähtäyksen tulevaisuuteen vaikuttavaa tekijää mainitsin ja edellä; maailman väkiluvun muutos ja perustava ratkaisu maankäytölle. Jälkimmäisellä tarkoitan luonnonvaraisiin suojelualueisiin sitoutumista kunkin valtion alueilla. Suomi on toistaiseksi säilynyt Euroopan Unionin väljimmin asuttuna maana. Tämä ei ole pelkkä onnenpotku vaan myös velvoite hyvän esimerkin näyttämiseksi. Vaikka väkilukumme kasvaisi vielä hieman nykyisestä, säilyttäisimme kuitenkin sen väentiheyden, joka pitkällä aikavälillä olisi ihanteellinen koko maailmalle. Meidän velvollisuutemme on näyttää muulle Euroopalle, että arvostamme ja vaalimme tuota väljyyttä, merkittävintä arvoamme.

Maamme voisi siitä syystä varata noin 100.000 km2 suuruisen alueen koskemattomalle luonnolle ja pyrkiä säilyttämään väkilukunsa tulevaisuudessa aina alle 7 miljoonan suuruisena. Tämä edellyttäisi sitovaa suunnitelmaa ja sen esittelyä kansainvälisille yhteisöille. Koskemattoman luonnonsuojelualueen tulisi ulottua Jäämereltä verkkomaisena maamme lävitse aina Ahvenanmaalle saakka. Olisi toivottavaa tietysti, että mahdollisimman moni valtio maailmassa toimisi samoin. Ehkä myös Norja suostuisi suojelemaan esimerkillemme meriyhteyden pohjoisessa.

Kaikissa muissakin suhteissa voisi Suomi luopua kruusailevasta vaatimattomuudesta ja näyttää urhoollisesti tietä muulle maailmalle. Meillä on kaikki mahdollisuudet luoda moderni yhteiskunta, jossa kehittynyt huipputekniikka limittyy seepramaisesti arkisiin ja perinteisiin, luonnonläheisiin arvoihin. Me osaamme vielä soutaa, uida, hiihtää maastossa, sienestää, ajaa polkupyörällä, kokea katiskaa, viljellä lähiruokaa, heitellä löylyä savusaunassa ja pelata pesäpalloa naapureiden kanssa. Vaalikaamme näitä asioita. Ne ovat huippuarvoja teknistyvässä, latistuvassa ja steriilissä maailmassamme.

Tulevaisuusvaliokunta on se instanssi, jonka perustehtävä on paitsi ennakoida, myös luoda tulevaisuuttamme. Siksi rohkenen lopuksi esittää pari ehdotusta sen toiminnalle. Valiokunnalla pitäisi olla samanlainen asema kuin perustuslakivaliokunnalla. Sen ei tulisi takertua pikkujuttuihin eikä päivänpolitiikkaan, vaan tarkkailla eduskunnan lainsäädäntöä ajallisesti ja sisällöllisesti muita valiokuntia laajemmin ja pitkäjänteisemmin. Se voisi myös oma-aloitteisesti puuttua sellaisiin lakiesityksiin, joissa näkisi parantamista pitkän aikavälin näkökulmasta.

Vielä toinenkin ehdotus.

Valiokuntien vakiomenettelyjä on asiantuntijoiden kuuleminen. Tulevaisuudesta ei tehdä havaintoja, eikä tiedossa siksi ole siitä faktoja. Näinollen: varsinaisia alan asiantuntijoita ei myöskään ole. Maassamme on kuitenkin kourallinen kansalaisia, jotka työnsä, asemansa tai kiinnostuksensa vuoksi ovat paneutuneet tulevaisuuden merkittäviin vaihtoehtoihin ja todennäköisiin, odotettaviin tapahtumiin. Tämä liittyy erityisesti tulevaan väestörakenteeseen ja maamme perustavimpaan maankäyttöön. Nämä asiat saattavat olla useille kansanedustajille etäisiä. Siitä syystä sallittakoon minun ehdottaa, että valiokunta kaikkein laajakantoisimmissa ja pitkäjänteisimmissä kysymyksissä käyttäisi hyödykseen tällaisia asioita kauan pohtineita kansalaisia.

Tulevaisuutemme suurimatkin ongelmat ovat meidän kaikkien vastuulla.

Tahdikkuus tappaa

Suomeen tuli kaksi koronavainajaa lisää. Olen päivittäin seurannut ensin tartuntojen vähenemistä ja sitten niiden lisääntymistä, joten kokonaiskuva on minulle selkeä.  Havaittujen tartuttajien lukumäärä kasvoi helmikuun alusta nopeasti ja oli 1679 henkilöä koko maassa 23.4. Sen jälkeen vastatoimet alkoivat tehota, luku pieneni ja oli pudonnut alimmillaan 52 henkilöön 16.7. Nyt se on noussut luvuksi 208 ja nousee ilmeisesti edelleen jonkin aikaa.

On ollut hyödyllistä tietää prosessi Suomessa ja erityisesti Keusoten alueella tuona aikana. Tämä lehti ja HS ovat tiedottaneet lukijoilleen asiasta ansiokkaasti. Nyt on realistisesti todettava, että tiukat pakkotoimet pitää palauttaa. Hallitushan yritti ruotsalaistaa meitä jonkun aikaa ja suositteli vain sopivia käytöstapoja. Luottamuksen osoituksena avattiin matkailijoille portteja ulkomaille, kansalaisille yleisötilaisuuksiin ja yökerhoja niiden tarvitsijoille. Oltiin hyväuskoisia hölmöjä.

Nyt palattiin tiukennuksiin, mutta yhtä asiaa ei vielä opittu. Kansaan vedotaan edelleen ja se on varmasti perusteltua. Kansan olisi kuitenkin helpompi seurata asiantuntijoiden neuvoja, jos sillä olisi tarkkaa tietoa havaituista tartuntaketjuista. On satavarmaa, että asiantuntijat ovat tehneet tilastoja erityyppisistä tartuntaketjuista. Elleivät ole, he eivät ole tehtäviensä tasalla. Oletan edelleen, että he ovat tarjonneet tavallisimpien tartuntaketjujen kuvaukset hallitukselle tiedoksi. Jotainhan täytyy olla rajoitusten perustana.

Näitä – siis tavanomaisimpia tartuntaketjuja – ei kuitenkaan kerrota meille kansalaisille. Halutaan olla tahdikkaita ja hienotunteisia noita tartuttaviin ympäristöihin hakeutuvia, tartunnan saaneita ja tartuntoja levittäviä höpönassuja kohtaan. Heidän mieltään ei sovi pahoittaa.

Tämä tahdikkuus tappaa. En vaadi henkilöiden tai firmojen, edes tarkkojen paikannimien mainitsemista, mutta tieto lukuina tartunnan leviämistavoista pitää selvittää, havainnollistaa ja esittää julkisesti. Ellei tätä tehdä, vaan ainoastaan torutaan kansalaisia kuin vauvoja, olemme aiheellisesti loukkaantuneita.           

Poikien rahankäyttö

Lukiessani tästä arvostamastani sanomalehdestä uutisen Tuusulan kunnan pormestareiden luottokorttien käytöstä, oli ensireaktioni vähättelevä. Asia tuntui värähtelyltä vesilasissa. Kuitenkin asian jatkokäsittely ja kunnioitetun valtuutetun, Anu Åbergin esittämät vastaamattomat kysymykset saivat minut muuttamaan mieleni. Siksi annan ystävällisiä käyttäytymisohjeita herroille pormestareille ja kunnantalon muulle henkilöstölle.

Kysyn teiltä, Artsi ja Mika, mitä v****a te oikein pelkäätte? Jos asiassa on pienintäkin epäselvyyttä, niin alkakaa lyödä latia tiskiin. Niin miehet käyttäytyy. Ja pankaa siihen vähän ylimääräistä tippiä, niin kyllä kaikki v*****lijat vaikenee. Ette kai te ole sellaisia p***aukisia p***iaisia, ettei teiltä tollasta snadia määrää fyffeä löydy takataskusta? Ja tehän ootte – tottakai – yhteisen hyvän asialla, ettekä missään ”haluatko miljonääriksi” – ohjelmassa.       

Sitten ohjeita kunnan valtuustolle, hallitukselle, tarkastuslautakunnalle, valtuuston puheenjohtajalle ja kunnansihteerille.

Te kaikki olette kuntalaisten palvelijoita. Kuntalaiset maksavat palkkanne, palkkionne ja kaikki muut etuisuutenne. Yksikään teistä ei ole velvoitettu mihinkään solidaarisuuteen piirissänne epäiltyjä väärinkäytöksiä kohtaan. Kuntalaisen toivomus on, että tulevissa kuntavaaleissa toteatte tämän ja lähestytte äänestäjiä seuraavalla tunnustuksella: ”olen ehdokas A ja pyrin palvelijaksenne, koska haluan ajaa etuanne ylitse muiden etujen kaikissa tilanteissa”.

Sitten rautalangasta. Edellinen tarkoittaa, että valtuusto ja hallitus valvovat käskyläisiään pormestareita haukan silmin, etteivät nämä lipsahda vääryyksien poluille. Se tarkoittaa myös, että valtuuston puheenjohtaja ja kunnansihteeri asettuvat epäselvissä tilanteissa asioita seuraavan kuntalaisen puolelle, eikä vieressä istuvan – jäävin – kuiskailijan housuihin. Tarkastuslautakunnalta se edellyttää poliisin ehdottomuutta ja puolueettomuutta. Pienikin askel sivuun merkitsee osallisuutta tutkittavaan asiaan.

Ehkäpä kuntamme hienot kuntalaiset osaavat tehdä hyviä valintoja tulevissa vaaleissa?

Iloisia uutisia

Mä suuren ilon ilmoitan. Mä tarkoittaa Keskeisen Uudenmaan Koronan Levinneisyyden Etenemisen Tutkimuskeskusta – lyhennettynä KUKLET.

Monet meistä ovat varmaan seuranneet Helsingin Sanomien tilastosivua, jossa päivittäin kerrotaan lukuja Koronan leviämisestä Suomessa, HUS:ssa ja muissa Suomen sairaanhoitopiireissä. Hyödyllisin noista lienee taulukko, josta näkee viimeisen kahden viikon ajalta havaitut uudet tapaukset. Kiinnostavia ovat myös tilastot, jotka kuvaavat koko maan havaittuja tartuntatapauksia ja luettelo tartunnoista eri puolilla.

Ne eivät kuitenkaan kuvaa tartuntavaaran päivittäistä kehitystä. Ongelmana lienee, että oireettomat, taudille altistuneet voivat tartuttaa tautia tietämättään. Siksi luvut antavat liian myönteisen kuvan tilanteesta, koska testeillä ei ole vielä todettu edellisten osuutta altistuneista. Toinen huomautus on vastakkainen. Se liittyy taudin kestoon ja tartuntavaaraan, joka lienee noin kaksi viikkoa.  

Voimme siis olla kohtalaisen huolettomia niiden osalta, jotka ovat saaneet taudin kaksi viikkoa sitten tai aikaisemmin ja nähdä tartuttajina vain ne jotka ovat saaneet tartunnan sen jälkeen. Tässä näkyvissä taulukoissa on nyt pyritty arvioimaan taudin etenemistä siten, että tämä näkökohta huomataan. Lopputulos ei kerro taudin kaikkia kantajia, vaan vain tiedetyt, tartuttavat tapaukset eri ajankohtina.

Kun näitä vertailee toisiinsa päivittäin, voi seurata taudin leviämistä, sen nopeutta ja kiihtyvyyttä, mutta myös saavutettua huippua ja levinneisyyden hiipumista. Iloinen uutinen on, että tämän mukaan taudin huippu saavutettiin Vappuna, kun tartuttajien määrä oli siihen asti kasvanut ja ainakin tiedettyjen tartuttajien määrä näyttää pienentyvän nyt noin 50 hengellä päivässä.   

Huomattakon, että varottavien henkilöiden määrä on suurempi kuin ”vahvistettujen tapausten” määrä. Todellista leviämistä tai hiipumista voi silti riittävän tarkasti arvioida ”vahvistettujen” muutoksia tarkkailemalla. Samalla metodilla voi ilmeisesti vahtia paitsi HUS:n, myös Järvenpään, Tuusulan, Kellokosken, Keravan ja muun Uusimaan tilanteita ja muutoksia.           

Päivämäärä15.04.16.04.17.04.20.04.21.04.
Vahvistettuja koronavirustapauksia Suomessa kaikkiaan31613237336937833868
Tapaukset HUS:n sairaanhoitopiirissä kaikkiaan19872038213324502526
Tapaukset muualla Suomessa kaikkiaan11741199123613331342

Kolme ylintä riviä on kopioitu HS:n mainittujen päivien tilastosivulta ja alin rivi on laskettu vähentämällä. 

Päivämäärä29.04.30.04.01.0504.05.05.05.
Vahvistettuja koronavirustapauksia Suomessa kaikkiaan47404906499552545327
Tapaukset HUS:n sairaanhoitopiirissä kaikkiaan32433368344036623728
Tapaukset muualla Suomessa kaikkiaan14971538155515921599

Kolme ylintä riviä on kopioitu HS:n mainittujen päivien tilastosivulta ja alin rivi on laskettu vähentämällä. 

Päivämäärä29.04.30.04.01.0504.05.05.05.
Tartuttavia, tiedettyjä tapauksia Suomessa kyseisenä ajankohtana15791669162614711459
Tiedettyjä tapauksia HUS:n sairaanhoitopiirissä tuolloin12561330130712121202
Tiedettyjä tapauksia muualla Suomessa tuolloin323339319259257

Taulukon luvut kuvaavat ajankohtina 29.04. – 04.05. tiedettyjä, tartuttavia tapauksia ja ne on laskettu vähentämällä kaksi viikkoa aikaisemmat luvut myöhäisemmistä.

Päivämäärä30.04.01.05.2.05.-4.05 yht.2.05.-4.05. keskim.05.05.
Tartuttavia, uusia tapauksia Suomessa kyseisenä päivänä+90-43-155-52-12
Uusia tapauksia HUS:n sairaanhoitopiirissä tuolloin+74-23-95-32-10
Uusia tapauksia muualla Suomessa tuolloin+16-20-60-20-2

Taulukon luvut kuvaavat ajankohtina 30.04. – 04.05. tiedettyjä, tartuttavia tapauksia ja ne on laskettu vertailemalla edellisen taulukon tiedettyjen tapausten päivittäisiä muutoksia.

Media ja korona

Huolellinen lukija on varmaan vuosien varrella huomannut, että olen lahjakas antamaan neuvoja suuntaan jos toiseenkin. Tällä palstalla olen aikaisemmin muistanut ystävällisillä ohjeilla mm. Yhdysvaltojen presidenttiä Trumpia ja YK:n pääsihteeri Guterresta. Nyt jakelen neuvoja suomalaisille tiedotusvälineille, hienommin sanottuna medialle.

Pandemia on antanut loistavan massan materiaalia vallan vahtikoiralle. Tuo valtataistelun piilevä osapuoli on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen, kantanut kortensa hienosti kekoon ja osoittanut, että sen tärkeä rooli on tietojen jako maailmaa pelastettaessa.

Tutkimuksien perusteella tiedot jaetaan järkytystietoihin, viihdetietoihin ja hyötytietoihin. Järkytystiedoilla saadaan lisää levikkiä. Sellainen tieto on esimerkiksi kuolleiden lukumäärä tänään Yhdysvalloissa. Viihdetiedoilla kevennetään lukijoiden mielialaa. Niinpä uutisoidaan ulkomaiden kiinnostus Suomen kansan rakkaudesta vessapaperiin. Hyötytietoja on vähemmän, ne ovat enimmäkseen tylsiä.

Teen siis ehdotuksen tylsän hyötytiedon lisäämiseksi.

Tavallinen tallustelija on järkytystietojen ja viihdetietojen sekamelskassa alkanut pälyillä epäilevästi jokaista lähimmäistä ruokakaupassa ja väistellä aamulenkillä vaarallisia vastaantulijoita. Nämä varotoimet ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä tarpeettomia, mutta eihän vara venettä kaada.

Kuitenkin olisi kaikille hyödyllistä tietää, kuinka tavallinen on se virukselle altistunut ihminen, joka ei itse huomaa oireita tartunnasta, mutta on silti potentiaalinen tartuttaja. Hän on tietämättään väisteltävin tuttavuus. Tarkkuus tässä ei ole tarpeellinen, mutta likimääräisyyskin riittää. 

Koska tämä tieto on jokaiselle merkityksellisin, toivon median iskevän tähän. Todennäköisyys on nyt jo riittävällä tarkkuudella selvitettävissä kansainvälisen kokemuksen, tilastojen, tietokoneelle tehtävän laskentamallin ja saatujen varmojen tietojen perusteella. Tuo tieto, jaettuna paikkakunnittain, olisi tarpeellisin katujen kulkijalle. Vielä nykyistä tärkeämmäksi tulee tuon todennäköisyyden muutos, kun nykyisiä varokeinoja aletaan purkaa. Tuota muutosta voidaan silloin seurata ja siitä pitäisi kertoa päivittäin.

Sami Kivistön ihmisviha

Sami Kivistö kirjoittaa (KU 22.3.) pitkän ja sekavahkon kommentin, joka jotenkin liittyy kolumniini (KU 17.3.). Suoranaisesti näillä kahdella ei ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa.

Kirjoitukset käsittelevät kahta eri asiaa. Minä kirjoitan maailman väkiluvusta, joka on toinen perussyy sille, että WWF laskee ihmiskunnan ylikulutuksen kasvaneen sellaiseksi, että tarvitsisimme sen tyydyttämiseksi 1,5 maapalloa.

Kivistö tarkastelee väestönkasvua valittuna vuonna 2018-2019 eräissä maissa sekä niiden CO2-päästöjä asukasta kohden. Johtopäätökset eivät kerro muusta kuin ymmärtämättömyydestä. Näillä kahdella asialla on vain olemattomasti suoraa tekemistä toistensa kanssa. Molemmat seurailevat elintasoa ja koulutusta. Se ei tarkoita, että ne riippuisivat toisistaan.  

Jos korrelaatioita asioiden välillä haluaa tarkastella loogisesti ja rehellisesti, voi piirtää maailman väkilukua kuvaavan käyrän vuodesta 1800 vuoteen 2020 ja kasvihuonekaasujen määrän ilmakehässä samalla aikavälillä. Se antaa kuvan siitä riippuvuudesta, josta minä puhun ja josta pitää puhua.

Mutta eihän se olekaan Kivistön kirjoituksen ydin. Kivistön kirjoituksen ydin on syyttää minua ihmisvihasta. Siinä hän onkin osittain oikeassa.

En ole vihainen, vaan raivoissani. Minua raivostuttaa, että ihmiskunta on sellainen omahyväinen lammaslauma, joka seurailee joitakin alfauroksia. Nämä urokset naaraita miellyttääkseen ja laumaansa mielistelläkseen katsovat asiakseen tapella keskenään, uhrata toistatuhatta miljardia euroa vuodessa tuohon pullisteluun ja saavat aikaan hävitystä, tuhoa ja kuolemaa. He käyttäytyvät kuin muutkin nisäkkäät. Lammaslauma määkii kintereillä. Joku pölvästi kehtaa puhua näiden kohdalla ihmisoikeuksista. Se raivostuttaa.

Ihmisrakkauteni kohdistuu Greta Thunbergin ikäisiin ja heidän jälkeläisiinsä, jotka väistämättä joutuvat kestämään sekä luontoon että ihmiskuntaan kohdistuvat rappiot seuraavien satojen vuosien aikana. Heidän kohtalonsa ei lyhytnäköistä lammaslaumaa hetkauta. Kirjoittelen lieventääkseni noiden tulevien sukupolvien kärsimyksiä. Ja esitän Keski-Uusimaalle pikku vinkin. Kivistön juttu piirroksineen ei kestä loogista kritiikkiä. Se on täyttä höpertelyä ja vie paljon palstatilaa. On kai teillä toimituksessa paperikori?

Tauti ja oireet

Koronaviruksella on ainakin kaksi sukulaista, vuoden 2015 massamuutot ja talvemme lumettomuus. Mitä yhteistä näillä kolmella asialla on? Paljonkin.

Ensimmäinen yhdistävä tekijä on, että ne ovat kaikki saman sairauden oireita, kuten kuume, nuha ja yskä. Toinen yhdistäjä on olematon varautuminen, reagointi, huolestuminen ja jälkiviisaus. Jokaisesta on ollut ennakointeja, ongelmista on varoiteltu, varoittelusta ei ole piitattu ja asia on tullut muka täydellisenä yllätyksenä. On kauhisteltu toisarvoisia asioita, kuten ihmisten mielialoja ja ilmapiirin laatua. Itse tapahtumaa on vähätelty.

Ennen muuta jokaiseen on reagoitu tosissaan vasta, kun kaikenlainen hyssyttely ei enää ota purrakseen. Reagointi on ollut aina myöhässä. Jälkipolvet pitävät meitä idiootteina. Tämä ei ole vihapuhetta. Tämä on jälkipolvien ylistystä. 

Tauti, jonka oireita nämä kaikki ovat, on maapallon ylisuuri väkiluku. Reagointi siihen noudattaa tuttua kaavaa. Väestöräjähdyksestä on puhuttu ainakin kuusikymmentä (60) vuotta, siitä lähtien kun maailman väkiluku oli vasta 3 miljardia. Reagoinnin pääpiirteet ovat tosiasioiden välttely, tahallinen epäloogisuus, huolestuminen siittäjien ja synnyttäjien ihmisoikeuksista (piittaamatta vähääkään tulevien ihmisten ihmisoikeuksista), varoittelijoiden pilkkaaminen ja erilaisten välillisten keinojen esittäminen asian ratkaisemiseksi.

Kiina on poikkeus. Sen merkittävä palvelus ihmiskunnalle on ollut yhden lapsen politiikka.

Tämä ei ole jälkiviisautta. Olen 60 vuotta puhunut asiasta. Nyt ei menneisyyttä voi muuttaa, mutta tulevaisuudelle voi vielä tehdä jotain. On todennäköistä, että tauti tulee kiihtyen oireilemaan monilla tavoin. Nuo oireet on syytä ennustaa ja niistä pitää varoittaa heti.

Vuosisatamme loppu täyttyy takuuvarmasti itse taudin kauhistelusta, kiistelystä sen parannuskeinoista ja tahallisesta epäloogisuudesta. Viimemainittu on valehtelun veli. Parhaimmassa tapauksessa päädytään maailmanlaajuiseen kahden lapsen politiikkaan.

Sillä keinolla saavutetaan tasapainoinen tila vuonna 2600. Sitä ei maa-parka kestä. Siksi on seurattava Kiinan mallia.  

Poliisin moraali

Neljä merkittävää poliisin johtajaa on syytettyinä hovioikeudessa siitä, että tietolähteitä ei ole rekisteröity. Tämä on hyvinvoinnin dekadenssia. Pohditaanpa asiaa hieman epäpoliittisesti.

Lait – järjettömätkin – syntyvät eduskunnan päättäminä. Ehkä kuvitellaan, että kansanedustajat kannattavat lakeja, joita pitävät järkevinä ja oikeudenmukaisina. Se pitää pieneltä osin paikkansa. Valtaosa laeista syntyy kuitenkin ryhmäpäätösten voimin ja motiiveja ovat aina myös kannatuksen julkisuuskuva ja siitä syystä päätöksen merkitys puolueelle ja edustajalle seuraavissa vaaleissa. Mitä etäämmällä laki on kansanedustajan arjesta, sitä enemmän poliittiset argumentit painavat. Laki tietolähteitten rekisteröinnistä on tällainen.   

Tietolähteitten rekisteröinti hyödyttää byrokratiaa ja sitäkin vain symbolisesti. Sillä ei ole oikeuden kanssa muuta tekemistä kuin oikeuden sivuuttaminen. Pöllöinkin kansalainen ymmärtää, että kontakti ei toimi, ellei jonkun tietolähteen ja vastaanottavan poliisin välinen suhde ole ehdottoman luottamuksellinen. Rekisteröinti mahdollistaa ja laillistaa vuotamisen ja sen kaikki hirveätkin seuraukset. Sitä ei voi järkevästi käyttää muuhun kuin tiedon vuotamiseen jollekin, jolle se ei ole alun perin tarkoitettu.

Rekisteröinnin ankara noudattaminen taas haihduttaa tietolähteet, hankaloittaa poliisin työtä ja helpottaa rikollisten toimintaa. Tätä ei syyttäjän tarvitse eikä pidäkään ymmärtää. Syyttäjä valvoo laillisuutta – olipa laki kuinka typerä hyvänsä – tottelevaisena lakikoneiston osana.

On helppo kuvitella yksittäisen poliisin ja hänen esimiestensä Jaakobin painia moraalin ja laillisuuden ristiriidassa. Yhdessä vaakakupissa ovat ”mies miehelle” annettu ehdoton vaikenemisen lupaus, tieto lupauksen pettämisen mahdollisista seurauksista ja oman tehtävän kunniakas ja tehokas suorittamien. Toisessa kupissa on käsitys lain älyttömyydestä, sen säätämisen kyseenalaisista motiiveista ja byrokraattien riemusta heidän kurinpitotoimissaan. Jokainen voi pohtia, kumman tien tuossa tilanteessa valitsisi. Mitä itse tekisit?       

Pormestarit porskuttaa

Onpa ikävä aikaa, jolloin Tuusulaa ei vielä armoittanut pormestareiden autuus. En kirjoita nyt tämän uuden aikamme liikenneyhteyksistä, vaikka siitäkin riittäisi sanottavaa. Kirjoitan rakennetusta ympäristöstä, johon tuo burgermaistereitten kolmikko arvelee asiantuntemuksensa riittävän. Saattaapa olla, että he kelpaavat jonkun rakennusliikkeen haaraosaston työnjohtajiksi, mutta nyt kulttuurikuntaan tarvittaisiin näkemystä, visioita ja syvyyttä. Kun moukkuus voittaa sivistyksen 2-1, ovat tulokset sen mukaisia.

Edetäänpä pikku jutuista isompiin.

Tuusulanjärven itärannalle, Fjällbon kohdalle on työnnetty hökötys, joka on luokiteltavissa lähinnä ympäristörikokseksi. Kapistus turmelee maiseman tehokkaammin kuin yksikään rantaviivaan pystytetty vanha sauna. Se alleviivaa suunnittelijan piittaamattomuutta ympäristön menneisyydestä ja hengestä. Miksi hän ei ehdottanut rakennelmaa Disneylandiin? Suomessa suojellaan rantoja suojavyöhykkeillä, eikä lain kiertäminen kumoa teon moraalittomuutta. Miten kunta olisi reagoinut, jos joku yksityinen maanomistaja olisi tehnyt tuon tempun?  

Hyrylän päätien varteen on noussut kehitysmaiden slummeihin sopivia synkeitä kerrostaloja ja samalla intoillaan upeaa arkkitehtuuria edustavan, vanhan kunnantalon purkamisella. Syyt purkuun vaikuttavat tekaistuilta ja ovat joka tapauksessa korjattavissa kohtuullisilla kustannuksilla.

Viimeinen niitti kuntamme rakennetun ympäristömme pilaamisessa on suunnitteilla oleva posliinikaupan dinosaurus – uusi jättiläismarketti keskelle Hyrylää. Sen tavoitteena ovat kaupalliset ja kunnalliset palvelut. Se on mittakaavaltaan kohtuuton maaseutukuntaamme. Sen oikeana tarkoituksena on ilmeisesti julistaa burgermaistereitten kykyä saada aikaan isoja asioita, tosin laadusta piittaamatta.

Tulee ikävä Hannu Joensivua.

Miksi valtuustosta ei löydy vastahankaa? Miksi ette heitä pihalle näitä kuntamme tuholaisia? Miksi annatte vetää itseänne kuin lammaslaumaa?

Tehän nämä pormestarit keksitte. Älkää odottako vaaleja. Toimikaa, teillähän se valta on.

Piittaamattomuus ympäristöstä uhkaa maapalloa

Marko Nenonen kirjoittaa tällä sivustolla (HS) 25.8. otsikolla “Ilmastoahdistus hidastaa kestävää kehitystä”. Ympäristöahdistusta paljon tuhoisampi lienee sen aiheuttaja, vuosikymmeniä jatkunut – edelleen jatkuva – piittaamattomuus ympäristömme tilasta. Nähdäkseni ”paniikki johtaa tyhjien julistusten tekemiseen”, mutta tätä huolestuttavammin julistusten tyhjyys johtaa paniikkiin. Vastakkain ovat tiedostavan maailman valistuneimmat ihmiset ja maailman poliittiset johtajat. Jälkimmäiset eivät ole tehtäviensä tasalla. 

Päättäjätason ensimmäinen tehtävä olisi pohtia maapallon kestävää väkilukua. Kestävässä tilanteessa ihmisten alhaisin elintaso olisi nykyisen keskitason luokkaa, jolloin kestävän tilanteen keskitaso olisi nykyistä jonkun verran korkeampi. Elintason keskiarvo vaikuttaa ympäristöön, sen jakautuma ei niinkään. Eläimille ja kasveille tulisi jättää vähintään puolet kaikista resursseista. Nämä reunaehdot johtavat maailman 2 miljardin ihanneväestöön. Ilman ohjeistusta nykyinen väkiluku kaksinkertaistuu, vaikka sen pitäisi nopeasti puolittua ja sitten pienentyä hitaasti ihannetasolle.

Seuraavaksi maailman päättäjätason olisi pohdittava miten ja missä aikataulussa ihannetasoon päästäisiin. Esimerkiksi kansainvälinen sopimus kahden lapsen politiikasta ei riitä. Silloin ylikuluttava väestö kuormittaisi planeettaamme vuosisatojen ajan. Loppupäätelmä on väistämätön, mutta ei poliittisesti korrekti. Kiinan yhden lapsen politiikkaa pitäisi soveltaa jonkin aikaa heti tiheimmin kansoitetuilla alueilla. 

Toinen seikka, johon vaaditaan maailmantason ratkaisua, on realistinen käsitys ympäristömme tilan muutoksesta. Nähdäkseni asiaa ajatellaan liian lyhytnäköisesti, asettamalla numeerisia lähitavoitteita ja tyytymällä niihin. Eräs tällainen on tunnettu 1,5 asteen keskilämmön nousu. Tällöin ei ole keskusteltu prosessin etenemisestä pidemmällä tähtäyksellä ja sen täydellisestä hallitsemisesta.

Ilmastonmuutos on epävakaassa, labiilissa tilassa. Sen ehtona ja osoituksena on vähintään kahden seikan toisiaan kiihdyttävä vuorovaikutus. Ensimmäinen näistä seikoista on lämpötilan nousu. Toinen on yhdistelmä jäätiköiden sulamisesta, metsien katoamisesta, valtamerien lämpenemisestä ja ikiroudan sulamisen synnyttämistä metaanipäästöistä.

Labiilin tilan pelottavin ominaisuus on alun salakavaluus ja huomaamattomuus mutta räjähdysmäinen kiihtyvyys ja loppu. Nyt näyttää, että vuotuinen jäätiköiden sulaminen ja metsäpalot jo muutaman vuosikymmenen ajan ovat lisääntyneet. Elämme vielä labiilin prosessin salakavalaa, huomaamatonta vaihetta.

Sietämättömänä pidän maailman päättäjien pyrkimystä sysätä ratkaisuksi tavallisten ihmisten kulutuskäytöksen muutos. Se on epärealistista, tehotonta ja epärehellistä. Tarvitaan paljon ankarampia toimia. Peruskysymys on: auttavatko välttämättömät, ankarat toimet maailman poliittisten päättäjien urakehityksiä. Ilmeisesti eivät, mutta tyhjät julistukset kylläkin.