Viime kuukausina olen törmännyt kahteen vastenmieliseen ihmistyyppiin. Kun heille esittää uuden, loistavan idean, heidän reaktionsa ei olekaan vilpittömän ihastunut. Päinvastoin.

Ensimmäiset alkavat kiihkeästi pohtia, mitä vikaa ajatuksessa on, kaivelevat sen heikkouksia ja epärealistisia piirteitä, esittävät holtittomasti ja lonkalta epäpäteviä vastaväitteitä ja keräävät tarmonsa osoittaakseen, miksi he itse eivät ole saaneet samaa suurenmoista ideaa. Tuntuuko tutulta?

Toiset ovat näsäviisaita. He etsivät menneisyydestä samantapaisia asioita, väittävät ajatusta vanhentuneeksi ja hämmästelevät esittäjän tietämättömyyttä. Heille on myrkkyä, kun ajatuksessa sittenkin on yhtä ja toista uutta. He antavat ymmärtää, että itse eivät halua keksiä pyörää uudestaan. Muuten kyllä.

Usein nämä kaksi tyyppiä ovat onnistuneet ujuttautumaan samaan henkilöön. Hän vähättelee ideaa ensi utopistiseksi, sitten vanhentuneeksi, eikä koskaan satu kuulemaan mitään sinä lyhyenä ajanjaksona, jolloin idea ei enää ole epärealistinen eikä vielä vanhentunut.

Nämä ihmiset eivät ole haitallisia. Heihin voi reagoida haukottelemalla.

Paljon pahempia ovat ne, jotka suhtautuvat merkittäviin asioihin samalla metodilla. Noin kolmekymmentä vuotta sitten törmäsin toistuvasti väkeen, jonka tärkein elämäntehtävä näytti olevan väestöräjähdyksen vähättely. Kymmenisen vuotta myöhemmin oli paljon asiantuntijoita, jotka katsoivat asiakseen rauhoittaa ihmismieliä väittämällä, että ilmastonmuutoksesta puhuminen on jonninjoutavaa höpinää, jolle järkevä ihminen vain hymähtelee. He olivat usein meteorologeja.

Tänään löytyy paljon väkeä, jotka kertovat, että uusiutumattomat luonnonvarat eivät lopu käytännössä koskaan, että aavikoiden eteneminen, polttopuiden loppuminen tai juomaveden puute ovat vain hihhuleiden propagandaa, kun taas ilmastonmuutoksesta puhuminen on niin ikivanha asia, ettei sillä enää pidä ihmisiä ikävystyttää. Nämä asiantuntijat aiheuttavat miljoonien ihmisten kuoleman nyt ja tulevaisuudessa ja silti he jatkavat toimintaansa ilman sanktioita. Tässä yhteydessä tulee mieleen eräs sienikirja, jossa kirjoittaja vakuutteli, että vain valkoinen kärpässieni on myrkyllinen ja kaikki muut Suomessa kasvavat sienet ovat syötäviä ja herkullisia. Ei häntäkään rangaistu. Näitä ihmisiä ei edes paheksuta, koska heillä on hyvä tarkoitus. He haluavat, että ihmisillä on hyvä mieli ja haluavat, että heistä pidetään.

Jonkin aikaa sitten eräs diktaattori hirtettiin paljon vähemmistä kuolemantuottamuksista. Mitä pitäisi näille ihmisille tehdä, jotka tietoisesti ja suosiota hankkiakseen osallistuvat miljoonien tulevaisuuden ihmisten tappamiseen? Pitäisikö heidät hirttää?

Ei olla niin julmia, ainakaan vielä. Onhan sananvapauskin eräs arvo. Mutta etsittäisiinkö aluksi julkisesti vastaamaan ne meteorologit, jotka vastoin parempaa käsitystään ovat systemaattisesti vähätelleet ilmastonmuutosta ja sen haittoja? Miksi he tekevät niin? Kysyttäisiinkö, kuinka kauan he aikovatko jatkaa samaa vähättelyä? Tuntevatko he vastuuta siitä, mihin heidän vähättelynsä johtaa?