|
|
Tulvimalla porukkaa |
|
| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 25.10.2005 | Tuusulan kunnassa on vihdoin ymmärretty, että
tulevaisuutemme avainkysymys on kunnan väkiluvun kasvu, että kunta voi ohjata
sitä ja asiasta voi puhua. Keskustelun avauksena on esitetty joitakin
hullunkurisia mielipiteitä, joihin puutun nyt. On sanottu, että
väkiluvun kasvu on kehitystä. Näin sanovat ne, jotka eivät laadullista
kehitystä ymmärrä ja joille liikalihavuuskin on saavutus. Näin sanovat nekin,
joille kunta ei ole kotiseutu, vaan tulolähde ja uudet asukkaat kassavirtaa tai
ne, jotka omistavat maata ja odottavat hinnan nousua tai ne, joille kunnan koko
ja kasvu sinänsä on sulka hattuun kuten firman johtajalle. Muille kasvu on
kehitystä vain joskus, tarkoin hallittuna. Jotkut
sanovat, että Tuusulan kasvu on ollut ja on hallittua. Tämä on väärää kielenkäyttöä.
Väkilukumme on kasvanut 50 vuodessa yli kolminkertaiseksi ja jos sama meininki
jatkuu, asuu Tuusulassa sadan vuoden kuluttua 350.000 ihmistä. Väentiheys on
nyt jo sellainen, että vastaavat alueet maailmassa ovat ajat sitten paneutuneet
kysymykseen vakavana ongelmana. Muutos on hallitsematon eikä tietenkään
toivottava – tuusulalaisten kannalta. Joukossamme on
myös epäitsekkyydellä ratsastavia päättäjiä, jotka Äiti Teresaa seuraten
sulkevat syliinsä kaikki maailman ihmiset, toivottavat heidät tervetulleiksi
tähän ihanaan pitäjään ja samalla tuhoavat tuon ihanuuden. Nämä henkilöt ja
ryhmät ilmoittakoot ennen seuraavia kunnallisvaaleja, että he ajavat
ensisijaisesti niiden etuja, joilla ei vielä ole kunnassa äänioikeutta. Vielä yksi
väärä väite. Uudet tulokkaat ovat muka kunnan taloudelle edullisia, koska he
lisäävät verotuloja. Todellisuus on päinvastainen. Tulijoiden aiheuttama
kulujen lisä ja tarvittaviin investointeihin menevät rahat ylittävät pitkään
tulokkaiden maksamat verot. Kun väki
kasvaa kolminkertaiseksi, tieverkko, autojen määrä, liikennemelu, saasteet ja
rakennusala kasvavat myös kolminkertaiseksi. Sienimetsät, peltoaukeat ja
kala-apajat pienenevät vastaavasti. Tästä on laadussa kysymys. Kasvu liittyy
kaavoitukseen. Koko Helsingin seutu tulisi kaavoittaa sormimallin mukaisesti
siten, että rakennetut alueet seuraavat pääväyliä ja rakentamattomat, väljät
alueet ulottuvat näiden välissä pitkälle kohti ydintä: Laakson kentälle,
Lauttasaareen ja Kulosaareen. Tämä ei riitä. Tuusulan tulisi ajoissa määritellä
ne alueet, jotka jätetään ikuisesti rakentamatta. Kaavan pitää olla jäsennelty
ja riekalemainen. Joka kodin läheltä pitää löytyä luonnonmaastoa. Suurissa
kaupungeissa keuhkojen arvo on tietysti tajuttu. New Yorkin asukkaat eivät
tahdo rakentaa Keskuspuistoon ja helsinkiläiset haluavat säilyttää Kaivopuiston
puistona. Tällaiset asiat ovat siellä itsestään selviä. Tuusulassa ei. Meillä
ei ole edes ajan tasalla olevaa, oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa
voitaisiin ja pitäisi pian määritellä rakentamattomat alueet. Sitä ei myöskään
näillä näkymin saada, koska juuri kasvua hamuavat tahot eivät sitäkään halua.
Ne haluavat Tuusulan ylle harmaan ja betonisen, kaiken kattavan kudoksen.
|