|
|
Tekopyhyyden kauppiaat |
|
| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa 29.7. 2004 | Shakkimestari Bobby Fisher
pidätettiin äsken Tokiossa ja hän joutunee vastamaan puheistaan ja teoistaan
Yhdysvaltoihin. Hänen virallinen rikoksensa oli pelata shakkia Serbiassa vuonna
1992, vaikka USA oli kieltänyt kansalaisiltaan liiketoimet tuossa maassa. Lisää
pahennusta hän on herättänyt muilla toimillaan. Hän sylkäisi julkisesti
kirjeelle, jossa häntä kehotettiin keskeyttämään Serbian ottelu. World Trade
Centerin tuhon jälkeen hän puhui Yhdysvalloista kielteiseen sävyyn sanoen, että
USA sai mitä oli ansainnut. Fisher on omapäinen ja omahyväinen tyyppi. Siitä
saa häkkiä. Ei
ole noussut laajaa mielipidemyrskyä Fisherin ihmisoikeuksien puolesta, vaikka
hän on joutunut pakoilemaan FBI:tä 12 vuotta. Kirjailija
Salman Rushdie sai osakseen ns. fatwan vuonna 1989 julkaistuaan kirjan
”Saatanalliset säkeet”, jossa loukattiin islamia. Symbolisen kuolemantuomion
julisti Iranin uskonnollinen johtaja Khomeini mutta sitä ei koskaan pantu
täytäntöön. Rushdie piileskeli useita vuosia peläten ääri-islamilaista kostoa
ja laaja mielipidemyrsky vavisutti länsimaiden älymystöpiirejä. Adresseja ja
julkilausumia allekirjoitettiin. Me
olemme sananvapauden puolustajia, kun kysymys on meille sopivasta
sananvapaudesta. Ruotsin
kuningas Carl Gustaf sai pyyhkeitä viime helmikuussa, kun hän oli mennyt
kehumaan kaveriaan Brunein sulttaania mukavaksi mieheksi ja ihastellut
hallitsijan suhdetta kansalaisiinsa. Ei ilmoitettu, mikä kuninkaan lausunnossa
ei pitänyt paikkaansa tai eritelty analyyttisesti miksi lausunto olisi ollut
kovin sopimaton. Kuningasta kritisoitiin, koska hän ei vierailunsa aikana
puhunut Brunein ihmisoikeuksista ja siitä, että hän oli esittänyt poliittisen
kannanoton. Puhuttiin
perustuslaillisesta kriisistä, monarkian lopettamisesta ja kuningasta
nöyryytettiin pääministerin puhuttelulla - ihmisoikeuksien ja sananvapauden
nimissä. Ruotsihan on tunnetusti maailman suvaitsevin maa. Meillä
Suomessa ajaudutaan mielipidemuodista toiseen, aina vilpittömästi ja täysin
rinnoin. Olemme Kolmannen Valtakunnan, Neuvostoliiton tai Euroopan Unionin
uskollisia kannattajia, mitä milloinkin.
Me tuemme hyväksyttävää suvaitsevaisuutta, oikeaa sananvapautta ja
sopivia ihmisoikeuksia. Väärin suvaitseminen saa ankaran tuomion. Eikä pidä
loukata sitä, jonka haukkuminen on epätrendikästä, koska sananvapaus ei koske
tuota tapausta. Ihmisoikeudet suodaan sille, joka on poliittisesti suosiossa. On
vaikea nähdä omat ja oman aikansa vinoutumat. Vuosikymmenien kuluttua ne on
helpompi huomata. Ehdotan kuitenkin, että esimerkiksi Suomen rasismipoliisit
otettaisiin jo nyt erityiseen tarkkailuun. Tarkoitan niitä suomalaisia, jotka
näkevät rasismia kaikkialla, joiden suvaitsevaisuus kohdistuu anteliaana
kaikkiin muihin kuin omiin heimolaisiinsa, joilla ei ole vain nollatoleranssia
vaan toleranssi on siirtynyt imaginaariselle alueelle, jotka eivät tunnusta
sananvapautta tietyssä jokapäiväisessä kysymyksessä, eivätkä suo vähäisiäkään
ihmisoikeuksia sille maalaismummolle, joka puhuu vaikkapa somalialaisista
arvostelevasti. Tekopyhyys
nyppii.
|