”Voi aikoja, voi tapoja” on huokaistava, kun päivittäin kuulee uusia paljastuksia maamme arvovaltaisimmasta kohteesta: Arkadianmäeltä, parlamentin talosta. On hyvä, että yhteisestä rakennuksestamme päästään kitkemään ruokottomuudet, jotka ovat nyt pulpahtaneet kansan tiedoksi.

Kerrataanpa tapauksia ikävimmästä päästä. Tämä ei ole tarkoitettu alle 15-vuotiaille. Järkyttävät insidenssit lienevät vain jäävuoren huippu ja vähemmän törkeät tapaukset on siivottu maton alle. Pikkumaisuuksiin ei ole haluttu takertua.

Tapaus 1. Miespuolinen kansanedustaja on hississä ja katsoo hississä olevan naisen rintoja tai ainakin toista niistä. Tapauksesta kerrottaessa ei paljasteta, onko naisen rinnassa nappi, jossa lukee suurilla kirjaimilla ”naisen häpy haisee hyvälle”. Säädyllisyyden vuoksi en ole tähän kirjoitukseen kopioinut alkuperäistä tekstiä. Lukija arvatkoon, mitä naispuolisen kansanedustajan rintaan kiinnitetyssä napissa todellisuudessa luki. Luki mitä luki, tapaus on törkeydessään uskomaton. On suurenmoista, että media on valpas, eikä tyydy painamaan ongelmaa villaisella. Rikollisten ja rikoksista epäiltyjen miesten kuvat julkaistaan merkittävässä päivälehdessä. Näin poikkeaviin toimiin ei ryhdytä edes henkirikosten yhteydessä.

Tapaus 2. Korkeassa poliittisessa asemassa – nimeä ei häveliäisyyden vuoksi paljasteta – oleva mies asettaa kätensä nuorehkon, naispuolisen kansanedustajan polvelle. Tämä ei tapahdu missä tahansa. Paikka ei ole hämyisä yökerho tai penkki Kaisaniemen puistossa kuun valossa, kuten lukija luulisi. Paikka on eduskunnan kahvila, poliittisten päätöstemme sydän. Ja aika! Kaikki tehdään päivänvalossa, normaalin arkipäivän kiireiden keskellä, monien silmäparien seuratessa ruokottomuuden etenemistä. Eivätkö pornoelokuvat ryhmäseksistä riitä näille sikailijoille? Pitääkö itse päästä toimintaan mukaan? Naiskansanedustaja onneksi rohkeni kertoa tapauksesta televisiossa.

Tapaus 3. Miespuolinen henkilö pyytää eduskunnan palveluksessa olevalta naispuoliselta henkilöltä puhelinnumeroa soittaakseen tälle. Hieman – miten sen nyt kohteliaasti sanoisi – pyylevähkölle vaaleaverikölle ei tällaista ole tapahtunut kovin usein elämässä ja hän hämmentyy kovasti. Kovasti hämmentyminen on kuten tunnettua kiusallista ja kovasti hämmentäjä ansaitsee teostaan rangaistuksen. Vaaleaverikkö on kuitenkin niin hämmentynyt, ettei hämmennykseltään saa television ohjelmassa kakistettua rikollisen nimeä kurkustaan. Tämä on paikallaan, sillä voidaan kiistattomalla varmuudella sanoa, että rikollinen ei ole poikkeus veljiensä joukossa.

Lopuksi henkilökohtainen tunnustus. Kauan sitten - kauniina nuorukaisena - olin itse kansanedustaja. Lähes päivittäin jouduin eduskunnassa naishenkilöiden tunkeilevan lähestymisen kohteeksi. Lähestyjät olivat virkahenkilöitä tai kansanedustajia, mutta ennen muuta politiikan toimittajia, asemaltaan kansanedustajan valvojia. Tuon tuostakin sain osakseni merkitseviä silmäyksiä, vihjailevaa puhetta ja kosketuksia, joiden tarkoitus ei jäänyt epäselväksi. Suhtauduin asiaan miehekkäästi. En koskaan kannellut kenellekään.