|
|
Mennäkö naimisiin |
|
| Eero Paloheimon kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaassa 12.01.2006 | Kaveri
nimeltä Kerava kosii. Pikkuveli oli pyytämättä puhemiehenä. Miten tyttö nyt
jalkansa asettelisi? Tuusula
- kaunis ja uhkea tyttö, hyvästä perheestä, rikkaasta talosta. Pellot niin
viljavat, maisemat loistokkaat, vauraat talot, vedet kalaisat. Kerava
kaupunkilaispoika, rehvakas mutta renttu, velkaantunut tuhlari. Asuu ahtaasti
ja himoitsee avarampaa kortteeria. Autoillaan leuhkii ja junillaan. On
tornitaloa, rautatieasemaa, nuorisovankilaa ja kävelykatua. Mainettakin on,
mutta millaista? Entä kunniaa, onko lain? ********* Asiassa
tehdään alustavaa selvitystä, eikä kysymys olisi noussut edes keskusteluun
ilman valtakunnallista, yleistä aloitetta. Kuntaliitoksia ei voi eikä pidä
tehdä yleensäkään ilman kaikkien osapuolten suostumusta. Tässä tapauksessa tavoite
on arveluttava jo siksi, että Kerava ja Tuusula ovat riittävän suuria yksiköitä
itsenäisinäkin. Kuntien
identiteetti on itseisarvo. Järvenpään ja Keravan yhdistymisessä saattaisi olla
jotain mieltä, koska molemmat ovat kaupunkeja ja radanvarren taajamia, tiheään
asuttuja ja ylpeitä kaupunkilaisuudesta. Ne ovat luonteeltaan samanlaisia ja
voisivat hyvin muodostaa Helsingin ja Vantaan umpisuolen kohti pohjoista.
Salainen haavekin toteutuisi: ne olisivat osa metropolia. Tuusula
on toista maata. Se on aina pitänyt maaseutumaisuutta arvona ja eräänä
tunnusmerkkinään. Tuusulalaisilla on vielä elintilaa 0.6 hehtaaria asukasta
kohden. Keskimääräinen keravalainen ja järvenpääläinen ahtautuu 0.1 hehtaarin
pläntille. Tämä on merkittävä elämänlaadun ero. Keravalaiset ja järvenpääläiset
ovat itse halunneet tätä, aiheuttaneet ahdinkonsa. Onko ahneen loppu housuissa? Helsingin
levittäytyminen kehyskuntiin voisi ja sen pitäisi tapahtua sormimallin mukaan,
jolloin liikenne suuntautuisi säteittäisesti kolmeen ilmansuuntaan.
Rakentamisen tulisi keskittyä väylien varteen: Länsiväylän, Turuntien,
Tampereentien, Lahdentien ja Porvoontien, mutta ennen muuta pääradan
reunamille. Rakennettua tärkeämmät ovat sormien välit, joiden tulisi ulottua
Keskuspuiston tavoin maaseutumaisina, leveinä ja väljinä ainakin Kehä I:n
pintaan. Tuusulan pitää kynsin hampain puolustaa tilaansa ja asemaansa sormien
välisessä kategoriassa. Paha
virhe tapahtuu, jos yhdistymistä aletaan ajaa vain hallinnolliseen tehokkuuteen
vedoten. Saman edun voi saavuttaa muutenkin. Monia muitakin verukkeita tullaan
varmaan esittämään. Suurin muutos halutaan varmasti pimittää ja peittää usvaan.
Se liittyy juuri edellä mainittuihin 0.1 hehtaariin ja 0.6 hehtaariin. Kuntien
yhdistyessä keravalaisella olisi äkkiä päätösvallassaan 0.35 hehtaaria ja
tuusulalaisella samoin. Se tarkoittaisi, että siirrettäisiin päätösvalta noin
100 km2 alueen kaavoituksesta Tuusulalta Keravalle, ilmaiseksi varmaan. Tuusula
ei enää määräisi oman alueensa tulevaisuudesta vaan siitä päättäisi myös uusi
puoliso. Avioehtoa ei tehdä. ********* Tuusulan
pitää vastata kuten tyttö tanssiinkutsuun Runkomäen Iltamissa: ”te
olette liian pieni ja haisette kuin sieni – ei tule kuuloonkaan”.
|