Ihmiskunta tuottaa 90 % energiastaan fossiilisista polttoaineista; hiilestä, öljystä ja maakaasusta. Kun puhutaan maailman energiaongelmasta, voidaan muut energiamuodot siksi ja selkeyden vuoksi unohtaa. Fossiiliset polttoaineet muuttavat ilmakehäämme ja sitten loppuvat. Energiaongelmaan ei ole toistaiseksi esitetty hyväksyttyä ratkaisua. Maailmalla ei ole energiastrategiaa. Pitäisikö olla?

Tarkentakaamme huomio ensin tulevaan kehitykseen.

Maapallon väkiluku kasvaa vuoteen 2050 mennessä 8.9 miljardiin ja kasvu on silloin vielä 0.4 % vuodessa. Sen edemmäs ei väestönkasvua ole yleensä tohdittu ennustaa. Energian kulutuksen on ennustettu kasvavan 2 % vuodessa. Kasvusta seuraa kaksi asiaa.

Maapallon keskilämmön ennustetaan nousevan kasvihuoneilmiön vuoksi noin 5 astetta vuoteen 2050 mennessä. Lämpötilan nousun kaikkia välittömiä ja välillisiä seurauksia ei pystytä ennakoimaan, mutta suurin osa niistä on merkittäviä ja kielteisiä. Toinen juttu: ensin öljy, sitten maakaasu loppuu. Näin käy lähimpien vuosikymmenten kuluessa. Hiilivarannot riittävät vielä kaksisataa vuotta. Fossiilisten polttoaineiden hupeneminen johtaa moniin välittömiin ja välillisiin vakaviin ongelmiin. Kahteen edellä mainittuun pulmaan on yksi kunnon ratkaisu.

Ydinvoiman puolustajat haluavat korvata osan hiilenpoltosta ydinvoimalla, mutta he eivät kerro, kuinka monta vuotta kauemmas edelliset kaksi katastrofia – ilmaston lämpeneminen ja raaka-aineiden loppuminen – siirtyisivät silloin tulevaisuuteen. Siirtymä on kuukausia, ei vuosikymmeniä. Uraanin loppumista he eivät mainitse.

Ydinvoiman vastustajat esittävät erilaisia pienkeinoja hiilen polton vähentämiseksi. He eivät kerro, että tarvittaisiin jättikeinoja, jotta energiaongelma ratkaistaisiin pysyvästi ilman ydinvoimaa ja hiiltä. He haluavat miellyttää, he salaavat epämiellyttäviä totuuksia. Poliittinen suosio on heille rakas.

Fuusiovoimaloiden puolustajat ovat tiedemiehiä, jotka saavat leipänsä fuusioreaktoreita kehittämällä. He sanovat, että ydinfuusio ratkaisee energiaongelman kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Viidenkymmenen vuoden ajan he ovat ratkaisseet energiaongelman kolmenkymmenen vuoden kuluttua. Jotkut tiedemiehet ovat puolustaneet myös hyötöreaktoreita. Viimeinenkin niistä suljettiin Ranskassa turvallisuussyistä.

Hiilen polttoa ei puolusta kukaan, mutta harvapa sanoo, että se pitää lopettaa, vaikka se olisi ainoa oikea johtopäätös. Samalla pitäisi hyväksyä veri, hiki ja kyyneleet. Kioton sopimus ei riitä alkuunkaan. Ainoa kestävä ja mahdollinen tie on kehittää tuulivoimaa, aurinkopaneeleja, rahoittaa näiden tutkimusta, investoida tehtaisiin ja automatiikkaan, luoda massateollisuus tämän energiamuodon ympärille, laajentaa tuotanto tuhatkertaiseksi, varata valtavat alueet tuottamaan uusiutuvaa energiaa, kehittää tarpeellinen infrastruktuuri ja ujuttaa alan koulutus kaikkiin oppilaitoksiin. Se tuo vain hitaita voittoja.

Tarvittaisiin poliittinen päätös, joka olisi paljon ankarampi kuin Kioton sopimus. Sitä ei synny, sillä sellaista ehdottamalla poliitikko vaarantaa karriäärinsä. Niinpä hän valitsee kahdesta pahasta pienemmän: antaa mennä kuten ennenkin.