Jesse Ausubel, New Yorkin Rockefeller-yliopiston elinympäristön tutkimusosaston johtaja  esitti Helsingin Sanomissa 15.6. käsityksenään, että maapallon energiakriisi pitää ratkaista ydinvoimalla ja maakaasulla. Hänen perustelunsa olivat mielestäni oikeat, johtopäätökset väärät. Vääristä johtopäätöksistä ensin ne, joiden perusteella ydinvoima tai maakaasu eivät käy pysyviksi ratkaisuiksi.

On monia epärehellisiä argumentteja, joilla ydinvoimaa on vastustettu ja joita esittämällä ydinvoiman vastustajat ovat saaneet enemmän vastustajia itselleen kuin vastustamalleen asialle. Kuitenkin: seuraavia kahta vastaväitettä en ole nähnyt missään kumottavan.

Ensimmäinen on aavistamattoman, karkean vaurion tai virheen ongelma. Sellaisena voidaan pitää esimerkiksi terrorismia. Kuka olisi aavistanut, että matkustajakone törmää World Trade Centeriin? Tällaiseen ei voida pureutua varmuusanalyysillä, koska se perustuu tilastoihin ja todennäköisyyksiin. Odottamattomilla asioilla ei ole todennäköisyyksiä.

Toinen vastaväite on uraanin loppuminen. Käytetty polttoaine on rajallinen, joten ydinvoima nykyisessä muodossaan ei ratkaise ongelmaa pysyvästi vaan väliaikaisesti. Se on tällä tavoin aspiriinia, jolla lievitetään oireita, ei ratkaista ongelmaa. Mitä kauemmin sen varaan tuudittaudutaan, sitä vaikeammaksi pysyvien energialähteiden käyttöön otto tulee.

Maakaasu lisää myös ilman hiilidioksidipitoisuutta, tosin vähemmän tuotettua energiayksikköä kohden kuin hiili tai öljy. Ilmakehä saastuisi siitä syystä hitaammin, jos poltettaisiin maakaasua hiilen asemesta. Maapallon historiassa kumpikin tapahtuma on hetkellinen. Maakaasu loppuisi myös seuraavien vuosikymmenien kuluessa. Sekään ei ole pysyvä ratkaisu. Sekin on aspiriinia. Mitä enemmän siihen panostetaan, sitä kauemmaksi pysyvät energiaratkaisut siirtyvät.

Jesse Ausubel ei ajattele asioita riittävän pitkällä tähtäyksellä. Hän vastustaa tuuli- ja aurinkoenergiaa, tavanomaisin perustein.

On totta, että tuulivoimalat pilaavat maisemaa. On totta, että niihin varastoituu metalleja. On totta, että ne vievät tilaa. On totta, että aurinkovoimalat ovat kalliita.

Pysyvä energiaratkaisu vuosisatojen tähtäyksellä voi kuitenkin perustua vain niihin tai sitten utopistiseen fuusioenergiaan. Jätän jälkimmäisen nyt  laskuista.

Kun aurinko- ja tuulivoimaloita aletaan rakentaa, asia pitää toteuttaa tosissaan eikä harrastelijamaisena näpertelynä. Pitää olla selkeät poliittiset päätökset tästä toteuttamisesta. Silloin teollisuus uskaltaa investoida niihin. Silloin niiden valmistus saadaan yhtä automaattiseksi kuin esimerkiksi autojen. Niiden tuotanto pitää tuhatkertaistaa nykyisestä. Silloin niiden hinnat laskevat. Energialähde aurinko on käytännöllisesti katsoen ikuinen.

Totta kai ne vievät tilaa. Mutta ne vievät tilaa saman verran kuin rakennukset ja paljon vähemmän kuin maatalous tai talousmetsät. Ne pitää sijoittaa laajoiksi kentiksi, pois ihmisten silmistä, joutomaalle. Noiden kenttien pitää toimia automaattisesti ja niissä pitää olla sekä tuulivoimaloita, että aurinkopaneeleja. Metalleja ei kulu niihin vaan metallit varastoidaan niihin. Kaikki osat ovat kierrätettäviä.

Minulle ei koskaan ole esitetty ainuttakaan vakavaa vastaväitettä edellisiin käsityksiini.