Susi syö lampaan ja lammas apilan. Susi on apilan paras ystävä, kuin Neuvostoliitto taistolaisen. Mehän kaikki muistamme, kuinka Björn Wahlroos ja Leif Salmén nostivat Suomea sorron yöstä ja taistelivat kansallismielistä riistokapitalistia vastaan. Sivustatukena oli suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Nyt se hymyilyttää, silloin se otti pannuun.

Vierumäellä ennen vappua jouduin näkemään pienimuotoisena saman ilmiön. Siellä pidettiin Tuusulan valtuutettujen seminaari ja lopputulos oli joillekin valtuutetuille katkera kalkki. Siellä ei päädyttykään yhdistämään Tuusulaa Keravaan ja Järvenpäähän, vaikka noiden valtuutettujen mielestä Tuusulan asioita hoidettaisiin parhaiten Keravan ja Järvenpään valtuustoissa. He ovat usein Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) jäseniä. Ehdotan, että he ennen seuraavia kunnallisvaaleja kertovat tämän mielipiteensä reippaasti äänestäjille. Tunnustavat, että kun Tuusulan ja SDP:n edut ovat vastakkain, sitä pahempi Tuusulalle.

Kerava ja Järvenpää ovat siitä erikoisia paikkakuntia, että niiden asukastiheys on saavuttanut huikean luvun, 1000 henkeä/km². Se on määrätietoisen kasvupolitiikan ja kunnianhimon lopputulos. Kerava pääsee asukastiheydessä pronssille ja Järvenpää neljänneksi Suomen kuntien kilpailussa. Vain Helsinki ja pieni Kauniainen ovat enää edellä. Turut, Tampereet, Espoot ja Vantaat on jätetty kauas taakse katselemaan Keravan ja Järvenpään perävaloja. Tämän ihanuuden perään haikailevat myös Tuusulan sosialidemokraatit. He haluaisivat myös paljon liikennettä, asfalttia, parkkialueita ja tornitaloja meidän kaikkien lähimaastoon. Ja kun oma valtuusto ei ymmärrä järkipuhetta, apua etsitään viisaammista valtuustoista, tiheään rakennettujen Keravan ja Järvenpään päättäjiltä. Noissa valtuustoissa Suomen Sosialidemokraattisella Puolueella on suurimmat valtuustoryhmät, ohimennen mainittuna.

Olen kuullut, että monet keravalaiset ja järvenpääläiset eivät pidä siitä, että heidän kaupunkeihinsa on haalittu niin paljon väkeä, että niistä on tullut ahtaita ja vihreät alueet ovat kutistuneet olemattomiksi. Monet tuusulalaiset katselevat säälien noita naapureitaan, öykkärimäisen kasvuintoilun tuottamia anomalioita. (Vältän tietoisesti suomenkielistä ilmaisua. Se on epäkohtelias.)

täkin kummallisempaa, että jotkut Tuusulan päättäjät haluaisivat saman sairauden Tuusulaan. Betonia, asfalttia, pakokaasuja, liikennemelua, pikkurikollisuutta, väkivaltaa ja vilkkuvia valoja. Siinä vasta kypsä kunnallispolitiikan tavoite. Tiedän, että nuo päättäjät ovat vähemmistö, mutta valitettavan puuhakas ja keinoja kaihtamaton. Sanottakoon taas kerran, että on väärin ja epärehellistä kunnan asukkaita kohtaan tehdä kaavaratkaisuja, joilla ajetaan kuntalaisiksi halukkaiden etuja kuntalaisten etujen kustannuksella. Yhtä suuri vääryys on jarruttaa, estää ja viivytellä sellaisia ratkaisuja, joilla turvattaisiin niin kuntalaisten kuin myöhemmin tänne muuttavien oikeudet.

Siispä taas kerran: missä viipyy Etelä-Tuusulan yleiskaava? Ei kai kukaan valtuutettu sitä vastusta?